Jos ensimmäisen illan perusteella olin jo ihastunut Roomaan, kokonainen päivä Roomassa vakuutti minut siitä, että olinkin rakastunut kaupunkiin. Yli kahdenkymmenen kävellyn kilometrin jälkeen jalkani olivat pottumuussia ja niskoihini sattui ihan julmetusti nähtävyyksien bongailun vuoksi, mutta ihan sama, Rooma on kiva!
Mutta mennään itse asiaan, tarkemmin ilmaistuna niinkin eeppiseen asiaan kuin Pantheoniin, joka oli häämatkamme toisen päivän ensimmäinen kohde. Matkalla hotellilta Pantheonin suuntaan tuli vastaan monta nättiä kirkkoa ja historia huohotti niskaan – Roomassa nähtävyydet ovat kuin tarjottimella, joten mihin tahansa kaupungissa kävelee, on historiallisia raunioita, upeita katedraaleja ja kirkkoja, kapeita kujia ja mielikuvitusta kutkuttavia yksityiskohtia. Tarjottimelle saa myös mukavasti pastaa, pizzaa, viiniä ja jätskiä, jotta jaksaa ihastella nähtävyyksiä. Huolehdimmekin erittäin säntillisesti elimistöjemme ravitsemisesta.
Mutta takaisin Pantheoniin, kaikkien jumalien temppeliin, josta oli mahdoton saada hyvää kuvaa, joten luovutin aika nopeasti yritykseni ottaa oikeasti hienoja kuvia ja keskityin historiaan. Nykyisin katolisena kirkkona toimiva Pantheon rakennettiin antiikin aikoina seitsemän planeetan ja näihin liittyvien jumalien temppeliksi, mutta vuosituhansien varrella Pantheon on muun muassa saanut antaa hautapaikan maan valtionmiehille sekä myös Raffaellolle. Emme olleet ainoat Pantheoniin tiensä valinneet, vaan Pantheon lähes natisi liitoksistaan turistimäärän vuoksi.
Pysyttelimme vielä antiikin maailmassa ja lähdimme kohti Colosseumia – tosin matkan varrella poikkesimme kiehtovassa antiikkikaupassa, josta olisin ilomielin voinut raahata mukaani vanhoja karttoja, kuvia ja kirjoja. Ohitimme Campo de’ Fiori -aukion kukkaloistoineen ja aika monta katua, jotka olivat niin kauniit!
Rooma on kaupunki, jonka museokohteiisin ja nähtävyyksiin kannattaa ehdottomasti varata ennakkoon liput, jos se vain suinkin on mahdollista. Muutenkin kannattaa suunnitella hyvissä ajoin, mitä haluaa tehdä ja missä haluaa käydä. Esimerkiksi juurikin Colosseumiin oli ehkä kahden ikuisuuden mittainen jono, joten olisimme saaneet odottaa sisäänpääsyä tovin jos toisenkin, ellei meillä olisi ollut liput valmiina. Turvatarkastukseen meni myös jonkin verran aikaa – lipun oston yhteydessä on hyvä tarkistaa, milloin kohde suosittelee saapumaan pelipaikalle, sillä turvatarkastuksessa saattaa helposti mennä elämä.
Colosseum on erityisen vakuuttava ulkopuolelta, ja toki on mykistävää, että muinainen amfiteatteri on seissyt paikallaan maanjäristyksistä ja kivien ryöstelyistä huolimatta jo pari vuosituhatta. Colosseum on paikka, jossa olen halunnut käydä ja jossain kohtaa olisin varmaankin sinne mennyt, mutta Rooman nähtävyyksistä en nostaisi Colosseumia ihan suosikkikohteekseni. Colosseum on upea ja historian havinan voi tuntea selkäytimessään asti, mutta samaan aikaan Colosseum herättää aika ristiriitaisia ajatuksia, jos erehtyy pohtimaan, millaisiin erilaisiin tapahtumiin Colosseumia käytettiin loistoaikoinaan. Jos olisimme osallistuneet opastetulle kierrokselle, olisimme liikkuneet todennäköisesti hitusen laajemmalla alueella, mutta meille riitti mainiosti suht lyhyen pätkän tutkiminen omine nokkinemme. Turistimäärä melkein jopa ahdisti, mutta olen tyytyväinen, että näimme ja koimme antiikin Rooman aikaisen amfiteatterin.
Matka antiikin maailmassa jatkui Tituksen ja Konstantinuksen riemukaarten ohi kohti Forum Romanumia Palatiumin ja Capitoliomin kukkuloiden välissä. Tuhansia vuosia sitten Forum Romanum oli Rooman hallinnollinen, uskonnollinen sekä kaupallinen sydän. Aikojen saatossa keisarit jättivät omat jälkensä alueeseen – forumille rakennutettiin temppeleitä ja riemukaaria sekä esimerkiksi lisättiin marmorikerroksia (koska totta kai nyt kaupunki kuorrutetaan marmorilla), mutta renessanssin aikoihin forumin kiviainesta louhittiin muihin tarpeisiin. Niinpä muinaisen Rooman loistokas forum alkoi rappeutua. Ensimmäisiä arkeologisia kaivauksia alettiin puuhata alueella 1700-luvulla, ja 1900-luvulle tultaessa alueen rakennuksia ja veistoksia alettiin entisöidä.
Forum Romanum on mielestäni Rooman yksi mykistävimmistä ja suurimman vaikutuksen tekevistä kokonaisuuksista. On aika uskomatonta voida vain kävellä kaduilla, jotka muodostivat Rooman valtakunnan ytimen. Mitä kaikkea raunioiksi rappeutuneet temppelit ovat saaneetkaan todistaa! Meillä taisi vierähtää alueella aika monta tuntia, ja paljon taisi jäädä vielä näkemättä. Jatkoimme raunioilta kohti Palatiumin kukkulaa, jonne antiikin ajan keisarit rakennuttivat palatsinsa. Ymmärrän hyvin sijaintivalinnan – jos olisin keisari, kukkulalle minäkin rakentaisin vaatimattoman majani.
Alla olevassa kuvassa ei ole mikä tahansa ruohokenttä, vaan orastavan auringonlaskun kullassa kylpevä Circus Maximus. Nykyisin se toimii puistoalueena, jossa voi osallistua esimerkiksi konsertteihin, mutta antiikin roomalaisille Circus Maximus oli areena, jossa järjestettiin gladiaattoritaisteluja sekä vaunukilpa-ajoja.
Tietenkin ehta turisti pysähtyy ottamaan kuvan Bocca della Veritàsta eli Totuuden suusta. Emme kuitenkaan testanneet, puraisisiko hahmo meiltä sormet halki, jos erehtyisimme laskettelemaan valheita.
Koska iltapäivän hämärä alkoi laskeutua ja oli jo melkein nälkä, lähdimme kohti Trasteveren kaupunginosaa, joka on tunnettu ravintoloistaan. Tiber-joki oli lähes musta illan tummien tuntien laskeuduttua maankamaralle. Vaikka ihmisiä liikkui joka ilmansuunnassa ja liikenteen äänet kaikuivat kauas, oli kaunista. Tunnelmallista ja kaunista.
Toinen päivä Roomassa sisälsi aika monta askelta (lyhytjalkaisella merimiehen vaimolla tuplat enemmän kuin pitkäraajaisella merimiehellä) ja upeita hetkiä. Rooman tutkiminen ei vielä kuitenkaan olisi ihan päätöksessään – tai oikeastaan kolmantena päivänä Roomassa loikkasimme valtiosta toiseen ja kävimme Vatikaanivaltiossa. Upea minivaltio ansaitsee oman postauksensa, joten seuraavassa blogitekstissä on luvassa Vatikaani-ähky.
Vastaa