Koska vastikään siirsin blogini uudelle alustalle, ajattelin, että on nyt sopiva sauma kertoa vähän enemmän, kuka blogin takana oikeastaan on.
Toisin sanoen heippa vaan, mie olen Maarit. Olen elänyt suurimman osan elämästäni Äkäsjoen varrella, ihan tuntureiden liepeillä, mutta olen Oulun kautta päätynyt siirtämään elämäni Turkuun. En usko asuvani täällä ikuisesti, mutta justiinsa nyt Varsinais-Suomen maisemissa on ihan ok asua.
Olen merimiehen vaimo ja yhden walesinspringerspanielin hovipalvelija. Asumme ihan kivalla lähiöalueella, mutta haaveilen omakotitalosta – oma pieni puutarha, jossa linnut ja ötökät saisivat vapaasti pörrätä spanielin iloksi, narisevat puulattiat, tilava keittiö, kodinhoitohuone ja kunnon kirjahylly olisivat juuri nyt toivelistallani.
Koska olen käytännöllisesti katsoen varttunut keskellä mettää, luonnossa liikkuminen on minulle henkireikä. Lataan akkuni tunturituulen tuivertaessa tai meren aaltoja kuunnellen. Kaipaan metsien suojaan tai kallioilta avautuvia näkymiä. Äitini halusi aikoinaan antaa minulle nimen ”Maarit, tunturien tytär” -elokuvan mukaan, ja nimi todellakin on minun kohdallani osoittautunut enteeksi.
Rakastan musiikkia, erityisesti metallia, rokkia, klassista, jazzia ja oikeastaan ihan vaan kaikkea hyvää musiikkia. Genrellä ei ole väliä, kunhan melodiakulussa on jotain odottamatonta tai edes vähän yllätyksellistä ja lyriikoissa on jotain kiinnostavaa sisältöä.
Olen fyysisesti kevättalven ja henkisesti talven lapsi, mutta rakastan suunnattomasti alkusyksyn väriloistoa ja loppusyksyn rappioromanttista kaihoisuutta. Syksy oli siis luonnollinen valinta häidemme ajankohdaksi viime vuonna.
Rakastan kirjoittamista sen verran paljon, että blogiharrastukseni lisäksi ihan oikeassa työssäni kirjoitan, teen sisältöä ja markkinoin. Opiskelin aikoinani kielitieteilijäksi, ja edelleenkin kielten analysointi ja kielillä leikittely on suurta hupiani. Ihan parasta on yhdistää kielinörttiys ja luovuus, tykkään!
Olen lukutoukka, joka viettää nykyään aivan liikaa aikaa Instagramia selaten. Rakastan Jane Austenin maailmaa ja muutenkin 1800-luvun englantilainen kirjallisuus puhuttelee minua, mutta J. R. R. Tolkienin teokset ovat sielulleni ravintoa. Sen sijaan en tykkää dekkareista, joiden juonenkulun arvaa heti alkumeterillä, enkä imelistä rakkausromaaneista.
Jos minun pitäisi määritellä paras elokuva Taru sormusten herrasta -trilogian lisäksi, Tahraton mieli olisi korkealla listalla. Sarjapuolellla Peaky Blinders oli viimeiseen kauteen asti upea, mutta The Office puhuttelee mustaa sieluani.
Tykkään matkustaa, ja aina ei tarvitse mennä merta eemmäs kalaan – kivoja kohteita löytyy ihan Suomen rajojen sisäpuoleltakin. Varsinkin länsirannikon kaupungit ovat minusta kivoja kohteita, tosin Suomen itäosiin haluaisin tutustua paremmin.
Olen oikeastaan aika perustylsä milleniaalimuija; tykkään juosta, kutoa, juoda kahvia, syödä kakkua (mieluiten jotain sitruunaista) ja hyvää ruokaa, leipoa ja keksiä kasvispainotteisia reseptejä. Olen jouluhörhö, joka aloittaa salaa joulumusiikin kuuntelun viimeistään lokakuussa, mutta en ajatellut kertoa tästä kenellekään.
Tervetuloa blogiini, tyypit!
Vastaa