Kesäloma tuli ja meni. Onneksi on olemassa blogi, johon voin mielivaltaisesti kirjoittaa heinäkuisesta kesälomasta vielä näin syksyn lähestyessä. Palataan siis vielä hetkeksi kesälomatunnelmointiin!
Kesäloma alkoi juhannustelttailulla Nötön saarella. Nötö-telttailusta on tullut meille jokakesäinen perinne, johon kuuluu auringonlaskujen bongailu, aamuteen juominen meren aaltoja kuunnellen, lounas Café Skolanissa, metsäkävelyt, saunominen sekä tietenkin ihan vaan rentoutuminen.
Kesälomaan kuului kolme päivää Tuskassa. Vaikka vettä satoi etenkin viimeisenä päivänä, ei se haitannut hyvää musiikkia kuunnellessa. Gojira, The HU, Orbit Culture, Jinjer, In Flames ja Ghost olivat suosikkejani, ja myös Electric Callboy oli mahtava. Milleniaalin sydäntä lämmitti kuulla HIM-lauluja Ville Valon esiintyessä. Tämän vuoden Tuska ei ehkä ollut paras kokemani Tuska (festarietiketti, tule takaisin!), mutta kyllä vaan festareilla käynti on musiikkia rakastavalle ihmiselle hyväksi, varsinkin jos seurana on yksi merimies.
Kun kerran Helsinkiin olimme lähteneet, kävimme Ateneumissa ja kuljeksimme pitkin pääkaupunkimme katuja. Sopivasti Ateneumissa oli yhdestä lempitaiteilijastani, Edelfeltistä, kertova näyttely.
Vietimme aikaa Pietarsaaressa merimiehen lapsuusmaisemissa. Kävimme Purmon puolella Ilveskiven luontopolulla ja meren äärellä mökillä. Pietarsaari on minusta kiva kaupunki, ja lähikylissä ja -kunnissa on myös kiinnostavia päiväretkikohteita ja paljon nähtävää!
Kävimme tietenkin Äkäslompolossa, minun kotikylässäni. Lintukoira halusi taas käydä lintutornissa järven rannalla, minä halusin naapurikuntien puolelle Keimiötunturiin sekä Aakenustunturiin. Ja mikä parasta, merimies pääsi tutustumaan upeaan perinteeseen, Pajalan markkinoihin, ja maistamaan suovasta. Siinä oli kuulkaas jännitystä kyllikseen.
Äkäslompolosta matka taittui pohjoisempaan – kävimme Skibotnissa Norjassa ja Kilpisjärvellä. Taisin aika moneen kertaan ihmetellä, miten maailma voi olla näin kaunis paikka.
Kesäloma päättyi, mutta kesä jatkui kivoissa merkeissä. Elokuu sujahti ukkosmyrskyjä odotellen, monet kerrat Katariinanlaaksossa ja Turun poluilla kulkien, juoksulenkeillä ja ruokaelämyksistä nauttien – pääsimme viimein käyttämään häälahjaksi saamamme lahjakortin Kaskikseen, enkä ehkä koskaan ole syönyt niin hyvää ruokaa! Kaskis saa kymmenen miljoonaa pistettä kymmenestä, sillä rakastuin pienen ravintolan tunnelmaan, ruoka-annosten estetiikkaan ja lähiruoan arvostamiseen. Etukäteen olin vähän sitä mieltä, että Kaskis on vähän ylihypetetty paikka, mutta välillä on ihanaa olla täydellisen väärässä.
Kesästä 2023 mieleen jäävät myös hetket ystävien kanssa, esimerkiksi yhteiset kahvihetket, höpöttelyt Marin kanssa ja yksi reissu Vaasaan yhden sankarin kanssa.
Kesä oli ihana, mutta viileät, usvaiset aamut ja hämärät, tunnelmalliset illat vievät voiton minun universumissani. Uusi vuodenaika saa minun puolestani jo saapua.
Vastaa