Vaasa on vuonna 1606 perustettu kaupunki, joka sijaitsee Merenkurkun rantamilla Pohjanmaan maakunnassa. Vaasasta löytää runsaasti historiaa, kivoja ravintoloita, meren läheisyyttä ja Strömsön, mutta ennen kaikkea Vaasassa on hyvä tunnelma. Vaasa on jopa hetken ehtinyt olla maamme pääkaupunki – sisällissodan aikoihin Suomen senaatti sai toimia Vaasassa muutaman kuukauden ajan, ja tällöin Helsinki sai luopua pääkaupungin tittelistään.
Ei taida olla kovinkaan yllättävää, että Vaasan kaupunki sai nimensä Vaasan hallitsijasuvun mukaan, mutta sen sijaan ei välttämättä ihan kaikilla ole tiedossa, että Pohjanmaan maakuntakeskus sai uuden nimen vuosien 1855-1917 aikana, jolloin Suomi oli osa Venäjän suurruhtinaskuntaa. Tällöin kaupunkia kutsuttiin virallisissa papereissa Nikolaistadiksi eli Nikolainkaupungiksi.
Jokaisessa kaupungissa on omanlaisensa fiiliksensä, ja täysin epätieteellisesti henkilökohtaiseen mututuntumaani pohjautuen väitän, että Vaasassa fiilis on kiva! Tähän vaikuttaa suuresti se, että rakastan kaupunkeja, joissa on kunnioitettu vanhaa rakennuskantaa ja puistokatuja, ja seuranani Vaasassa oli sydänystävä.
Vaasan asema Pohjanmaan kulttuurin ja talouden keskiössä on muotoutunut vuosisatojen varrella. Muutama vuosisata sitten Vaasa oli vahva nimi erityisesti tervan sekä maatalous- että puutavaratuotteiden kaupassa, tosin tapulioikeuksista kaupunki sai vain haaveilla. 1800-luvun puolella teollisuus kehittyi kaupungissa, ja lisäksi Vaasa toimi varuskuntakaupunkina.
Vaasan historiasta kertovat lukuisat museot kaupungin keskustassa ja lähialueilla. Vaasassa sijaitsee muun muassa viisi kaupunginmuseota, Kuntsin modernin taiteen museo, Tikanojan taidekoti, vanhan Vaasan museo, Pohjanmaan museo sekä Vaasan taidehalli. Lisäksi lähikunnissa on historiasta kiinnostuneille nähtävää – esimerkiksi Mustasaari olisi todella kiehtova paikka!
Nättejä ovat myös goottilainen kauppahalli, ja ehkäpä yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä lienee jugend-tyyliä edustava vesitorni valmistui 1900-luvun alussa. Korkeutta tornilla on 45 metriä, ja se on Suomen vanhin käytössä oleva vesitorni.
Carl Axel Setterbergin suunnittelema kirkko Vaasan keskustassa on ollut käytössä vuodesta 1862 lähtien, tosin kirkko valmistui kokonaan vuonna 1869. Englantilaista gotiikkaa mukailevassa kirkossa on muun muassa Albert Edelfeltin maalaama alttaritaulu nimeltään Paimenten kumarrus.
Muutenkin Setterberg hääräsi aika paljon Vaasan suunnalla. Hän kehitteli kokonaan uuden asemakaavan ja suunnitteli myös upean hovioikeuden rakennuksen, joka valmistui vuonna 1862. Asemakaavan taustalla oli se, että kymmenen vuotta aikaisemmin Vaasa oli palanut, ja kaupunki siirrettiin seitsemän kilomteriä länteen päin.
Ruokakulttuuri tuntuu olevan Vaasassa kohdillaan tai näin ainakin ravintoloiden määrästä päättelisin. Vaihtoehtoja olisi ollut useampikin, mutta me päädyimme klassiseen vaihtoehtoon, Strampeniin, Vaasassa asuneen merimiehen suosituksesta. Illallista kelpasi syödä merta katsellen upeissa puitteissa!
Turussa asuvalle ravintola Niska on tuttu paikka, mutta peltileipä maistui ehkä vieläkin paremmalta vaasalaisissa maisemissa.
Vaasasta ei voi puhua mainitsematta meren merkitystä. Tällä kertaa ehdimme käydä kävelyllä Hietasaaressa, mutta olisi aika mahtavaa päästä tutustumaan paremmin Merenkurkun maisemiin.
Rannikkokaupungissa oltaessa ei voi käydä ilman auringonlaskun ihailemista. Onko mitään kauniimpaa kuin pastellinen taivaanranta, joka sulautuu yhteen meren kanssa?
Tykkään ihan hirveästi rannikkokaupungeista, mutta Vaasa kiilasi lempparikaupunkieni listalla aika korkealle. Tähän kaupunkiin haluan tutustua vielä paremmin.
Vastaa