Olen kirjoittanut raskauden ensimmäisistä viikoista ja toisen kolmanneksen ihanuudesta, ja nyt on aika kertoa kokemuksia kolmannesta eli viimeisestä raskauskolmanneksesta. Viimeinen kolmannes alkaa viikolla 28 ja jatkuu synnytykseen asti.
Mitä raskausoireita on loppuraskaudessa?
Voisin tiivistää kokemukseni viimeisestä kolmanneksesta muutamaan sanaan, ja ne ovat turvotus (en lopulta enää muistanut, millaiset nilkkani olivat oikeasti ennen kuin ne muuttuivat kahdeksi muodottomaksi puupökkelöksi), väsymys, liitoskivut, iskias ja närästys. Etenkin öisin ärsyttäneestä närästyksestä sain hyvin ei-toivotun seuralaisen ihan raskauden loppuun.
Raskausriesaksi sain myös iskiaksen. Joskus toisella kolmanneksella iskias tuli moikkaamaan minua aina välillä, mutta viimeisellä kolmanneksella iskias vaivasikin jo ihan kunnolla. Ei auttanut treenaaminen tai venyttely – sen sijaan puolentoista tunnin käynti äitiysfyssarilla auttoi heti kipuihin. Jos siis iskias vaivaa raskausaikana, oman kokemukseni perusteella suosittelen kokeilemaan äitiysfysioterapiaa.
Miten raskausdiabetes vaikuttaa arkeen?
Ensimmäisestä sokerirasituksesta selvisin puhtain paperein, mutta toisessa sokerirasituksessa paastoarvo oli yhden desimaalin kymmenesosan liian korkealla, joten raskausdiabetes oli osa arkeani viimeisen kolmanneksen. Koska rakastan liikuntaa ja syön kasvispainotteista ruokaa, olin pettynyt radi-tuomioon. Raskausdiabetes on tosin yllättävän yleinen, ja minulla radi pysyi onneksi kurissa ruokavaliolla muutamaa ylitystä lukuunottamatta. En olisi kaivannut raskauden loppuvaiheissa ylimääräistä ohjelmaa eli sokeriarvojen mittailua.
Jouduimme lisäksi ramppaamaan raskausdiabeteksen vuoksi Tyksissä ylimääräisillä ultrakäynneillä, joissa tarkkailtiin vauvan kokoa. Näin ensisynnyttäjänä ylimääräiset käynnit olivat jees, sillä oli helpottavaa tietää, että vauvalla oli kaikki oikein hyvin.
Kävimme 3D-ultrassa – ja hyvä niin
Kävimme ylimääräisessä 3D-ultrassa Neuvolan Sivutaskussa, jota en voi muuta kuin suositella. Siinä missä Tyks-ultrauksista jäi poikkeuksetta liukuhihnafiilis, Sivutaskussa vastaanotto oli lämminhenkinen ja meillä oli runsaasti aikaa ihailla pientä palleroa. Saimme runsaasti videoita ja kuvia pikkutyypistä ja myös vahvistuksen siitä, että tyttö olisi tulossa.
Tuntemuksia viimeisellä raskauskolmanneksella
Matkustaminen ei pahemmin kiinnostanut minua viimeisellä kolmanneksella. Kävimme Pietarsaaressa merimiehen perheen luona ja päiväreissulla Hiittisissä, mutta pitemmät matkanteot eivät houkutelleet. En ole koskaan ollut niin pitkään käymättä kotituntureilla, joten koti-ikävä kasvoi suuremmaksi kuin kotivaarani yhteensä. Onneksi äitini pääsi käymään pariinkin otteeseen Turussa.
Raskausvapaa vierähti koiran kanssa lenkkeillen ja pesää rakentaen eli pyykiä pesten ja vauvan tavaroita järjestellen. Emme ostaneet hirveästi mitään uutena (turvakaukalon luonnollisesti), vaan kiersimme kirppareita ja kävimme tyhjentämässä Marin kaapit. Muutenkin ystäviltä löytyi mukavasti kaikkea mahdollista, joten meidän ei tarvinnut haalia kamalaa tavaramäärää uutena. Etenkin vauvanvaatteita olisi ollut turha hankkia uutena, sillä vauva kasvaa niin nopeasti. Hankinnoista olen kirjoittanut oman postauksen.
Loppuraskaudesta Turkuun iski loppumaton helleaalto. Inhoan kuumaa ilmanalaa – mitä viileämpi ympäristö, sitä paremmin pystyn hengittämään – ja ison pallomahan kanssa vaappuessa muina muumeina epätoivo meinasi hetkittäin iskeä.
Raskauden viimeiset kuukaudet etenivät ihan mukavasti, mutta huijaisin jos väittäisin nauttineeni aivan jokaisesta hetkestä. Olo oli suuren vatsan kanssa liikkuessa loppuviikkoina kömpelö, mutta samalla minusta raskausvatsa oli aivan ihana. Koiran kanssa lenkkeilin aivan viimeiseen asti, ja liikkuminen raskausaikana piti mielen virkeänä. Hellettä sen sijaan ei olisi tarvinnut olla viimeisellä kolmanneksella.
Vastaa