Joulu lähestyy, joten ennen kuin aloitan jouluhörhöilyn, kokoan alkaneen talven (kyllä, minun maailmassani on talvi) tapahtumat yhteen postaukseen.
Yksi tämän vuodenajan parhaista puolista on tietenkin iltojen hämyisyys tai oikeastaan lähinnä hämyisyyden suoma mahdollisuus jouluhörhöilyyn. Minusta joulu saa alkaa jo hyvin marraskuun puolella – vietämme merimiehen kanssa aina joulua jommankumman perheen luona, joten joulun käynnistäminen jo marraskuun puolella antaa meille aikaa nauttia oman kodin tunnelmasta.
Kodista puheen ollen meillä on omakotitalon metsästys käynnissä, ja kävimme juuri katsomassa taas yhtä taloa. Vieläkään ei ihan tärpännyt, mutta kunpa nyt parin kolmen vuoden talon etsiminen viimein päättyisi jossakin kohtaa. Sopivan talon löytäminen on osoittautunut yhtä helpoksi kuin punkin kaivaminen Arwenin rintakarvoista eli lähes mahdottomaksi, mutta jospa viimein ensi vuonna oma koti löytyisi.
Kuten kuvista voi päätellä, Turussa oli hetken aikaa kunnon talvi! Pohdin aiemmin, voiko marraskuusta tykätä, ja totta kai valkoisen lumikuorrutteen ylleen saanut Turku oli kaunis kuin joulukoriste. Turku on kiva aurinkoisena ja ihanan lumisena, mutta mustaa jäätä en voi oikein sietää. Tai lähinnä pelkään vain kaatuvani, sillä en ole vieläkään tottunut liukkauteen, vaikka 12. vuosi Turussa on jo käynnistymässä.
Yksi alkutalven kohokohdista oli se, että äitini tuli vierailulle piikan luo. Kävimme yhdessä vaunulenkeillä, kiertelemässä keskustaa ja kahvilla ihan ihmisten ilmoilla. Yleisön pyynnöstä äiti teki mummon ohjeella joulutorttuja – paras täyte on minusta omena.
Alkutalven paras kokemus olisi voinut olla Myrskyluodon Maija, mutta keväällä 2024 julkaistu elokuva jätti kylmäksi. Päänäyttelijä oli vakuuttava roolissaan, mutta näin historiasta kiinnostuneen mielestä elokuvan puvustus ja lavastus olivat lähinnä huonoja vitsejä – minusta elokuva kuvasi modernin ihmisen näkemystä saaristoelämästä, ei suinkaan sitä, millaista todellisuudessa elämä olisi ollut. Olen vähän kyllästynyt tämänhetkiseen elokuvamaailman tyyliin muokata historiasta meidän aikakautemme näköinen. Esimerkiksi Maijasta ei tee jotenkin feminististä esikuvaa se, että hän hilluu saarellaan housut jalassa alupaita päällään ilman päällysvaatteita. Ja kenen idea, hyvänen aika sentään, oli tuoda Oolannin sota kirjaimellisesti Maijan saarelle?
Sen sijaan Turun joulumarkkinat oli kiva ilmiö. Tänä vuonna meillä oli mukana pieni tyyppi, joka nukkui vaunuissaan huumaavien tuoksujen ja pikkkojujen kohinan ohi.
Sellainen on ollut meillä alkutalvi. Arkinen ja aivan yksinkertainen, mutta ehkä juuri siksi kiva.
Vastaa