Vauva-arki todella pistää ajantajun aivan uuteen uskoon. Yhtä aikaa tuntuu siltä, että vauva on ollut meillä perheessä aina ja toisaalta vastahan me pääsimme synnäriltä kotiin. Vaikka ajantajuni seikkailee omilla teillään, piika on jo melkein viisi kuukautta!
Päivät menevät ihan älytöntä vauhtia, mutta yksi parhaista päivittäisistä rutiineistamme on mettäkävely. Ei varmaankaan ole yllättävää, että luonnossa on hyvä olla, mutta vauva- ja koira-arjen tiimellyksessä ulkoilun ja raikkaan ilman merkitys vain korostuu. Meillä ei hirveästi nukuta öisin, joten happihyppely on ihan zombieolon nitistämiseksi tärkeää. Etenkin syksyn ja talven viileydessä on ihana tutkia lähimettän pieniä kauniita yksityiskohtia, kuten sieniä, jäkäläkekoja ja sammalmättäitä. En malta odottaa, että kohta piikan kanssa näitä ihmetellään yhdessä.
Neljän kuukauden hulinat eivät meillä ole olleet mikään vitsi, vaan syömisen ja nukkumisen sijaan esimerkiksi varpaiden pyörittely ja mitä ihmeellisempien äänteiden kehittäminen ovat erityisen kivoja puuhia etenkin öisin. Miten sitä nyt nukkumaan joutaa, kun pitää ihmetellä sormia. Tai kattoa. Tai omaa ähinää. Tai mörinää. Syömäänkään ei oikein malteta alkaa, kun paljon mukavampaa on rapsutella pikkuisilla kynsillä äitiä.
Neljän kuukauden hulinat ja tätä edeltänyt kolmen kuukauden tiheän imun kausi yhdistettynä hampaiden puhkeamiseen on ollut yhtä kuin monen kuukauden vähäinen uni. Ehkä univajeesenkin liittyen yksi parhaista vauva-arjen päätöksistäni on ollut pumppaamisen lopettaminen. En enää kaiken söhellyksen keskellä jaksanut pumppaussavottaa yötä myöten – tarkemmin imetystaipaleestani kerron omassa postauksessa.
Ei äitiys ihan maailman helpoin urakka ole, mutta minusta koko ajan äitinä oleminen muuttuu sujuvammaksi. Olin ensimmäisten viikkojen ajan epävarma kyvystäni olla pienelle ihanalle tuhisijalle äiti, mutta onneksi ajan myötä helpottaa. Vauva kehittyy ja kasvaa, samalla sitä itsekin oppii.
Tähän mennessä piika on antanut itsestään uteliaan, tutkivan ja vähän kaikesta (paitsi perunasta) innostuvan vaikutelman. Tällä hetkellä suosikkijuttuja ovat sormet, varpaat ja kahisevat asiat. Spanieli on alkanut kiinnostaa ipanaa ihan eri tavalla, ja kohta varomattoman koiran häntä on tulilinjalla. Ulkona ollessamme piika nököttää kantorepussa suu ammollaan ja silmät suurina. Maailmassa ihan kaikki on vielä uutta pikkuiselle mönkijälle!
Ennen äitiysloman alkua minulla oli kunnianhimoiset tavoitteet vauvavapaan ajaksi – olin suunnitellut opiskelevani työhön liittyviä asioita, haaveillut kunnon suursiivouksen tekemisestä ja vaikka mistä, mutta kissan viikset – kyllä arki vauvan ja koiran kanssa on itsessään riittävän intensiivistä, varsinkin kun merimies seilaa paatillaan ja olen karvattoman ja karvallisen suharin kanssa itsekseni pitkiä pätkiä kerrallaan.
Ja oikeastaan jatkuvan suorittamisen sijaan vauvaan ja koiraan keskittyminen on juuri nyt aika suloista. Olen suorittaja, joka välillä tuppaa haalimaan vähän liikaa elämäänsä. Vauvan tulon myötä tekemättömien asioiden lista on saanut kutistua olemattomiin, mikä on oikeastaan ollut jopa vähän virkistävää.
Vastaa