Rakastan toukokuuta, ja tänä vuonna toukokuu oli erityisen kaunis. Sain viettää ensimmäistä äitienpäivää, fiilistelin . Rakastan maailman vehreyttä ja kukkaloistoa, ja mieluusti viettäisin vaikka koko toukokuun ihan vaan ulkona maailman kauneutta ihmetellen. Vaikka olen ehdottomasti talvi-ihminen, en voi olla innostumatta kevään rikkaista, runsaista sävyistä. Lisäksi toukokuussa ei ole vielä liian tukalan kuumat oltavat näin lapinjuntin näkökulmasta, vaan sopivan lempeän lämmin. Toukokuussa luonto alkaa herätä, ja niin herään miekin!
Toukokuun ehkä paras idea oli ottaa pari ylimääräistä vapaata helatorstain ympärille. Pitkä viikonloppu luonnon kauneudesta ja perheen seurassa teki hyvää! Äitini tuli sopivasti kylään, joten meillä oli aikaa olla yhdessä. Äidistäni puheen ollen hän toi vähän tuliaisia: kolme suklaalevyä, kaksi keksipakettia, kaksi sipsipurkkia, kaksi pussia korvapuusteja, rasiallisen omenapiirakkaa sekä karkkipussin. Vissiin luotto siihen, että osaan käydä ihan ite kaupassa, ei ole kovinkaan korkealla tai sitten Jounin kaupasta ostetut fazerin suklaat maistuvat paremmilta kuin Turusta ostetut.
Tämän vuoden toukokuussa sain viettää ensimmäistä äitienpäivää pienen ihmisen äitinä. Täytyy myöntää, että ensimmäinen äitienpäivä nosti tunteita pintaan. Kiitollisuutta, lämpöä, onnellisuutta. Ja aika paljon väsymystä, sillä meillä on vissiin taas jokin unitaantuma päällä. Mutta väsymyksestä viis, tykkään meidän perheen arjesta, enkä osaisi tai edes haluaisi enää kuvitella elämää ilman lasta ja koiraa.
Tietenkin toukokuussa tulee seurattua jääkiekon MM-kisoja ja euroviisuja. Tänä vuonna Suomen peleistä jäi vähän hapan maku suuhun, mutta Euroviisut sentään menivät sinällään hyvin, ettei Israel sentään voittanut. Minulla ei ollut tänä vuonna mitään erityissuosikkia, mutta Espresso Macchiato jäi ainakin tehokkaasti korvamadoksi päähän viikoiksi. Ukrainan viisu oli tavallaan aika kiva, ja tykkään salaa folk-elementtejä sisältävästä musiikista, joten Latvian esitys oli minusta kiehtova. Sen sijaan Ich komme ei vaan uponnut- ihan siksi, että laulu ei minusta ollut tarpeeksi hyvä. Minusta Erika Vikmanin esiintymisasu oli hieno ja artistina hän vaikuttaa karismaattiselta, mutta suomalainen hassuttelukikkapoppi on minusta ihan kamalaa kuraa.
Toukokuu oli minun maailmassani hyvän ruoan kuukausi. Teimme pitkästä aikaa merimiehen kanssa kolmen ruokalajin illallisen, joka sisälsi alkuruoaksi bruschettaa, pääruoaksi parsa-sitruunarisottoa sekä jälkiruoaksi panna cottaa. Lisäksi nautin kevään ensimmäisen terassilounaan ja tein äitienpäivän kunniaksi pavlovaa.
Toukokuussa koitti eräs tärkeä tapahtuma: oli aika selvittää, mihin Tylypahkan tupaan meidän pilttimme kuuluu. Kas näin tieteellinen tutkimus toteutettiin: asetin kuvan kustakin tuvasta lattialle, ja piika sai kontata kiinnostavimpaa tupaa kohti. Merimieheltä tuli vähän aiheetonta kritiikkiä tutkimuksen validiteetista – kateellisten panettelua – mutta lopputulos oli se, että äitinsä tavoin neiti kuuluu Korpinkynteen. Rohkelikko tuli hyvänä kakkosena. Luihuinen ja Puuskupuh eivät sen sijaan oikein vakuuttaneet.
Toukokuussa neiti Korpinkynsi tuntui ottavan aimo harppauksia kehityksen suhteen. Konttaaminen sujuu jo niin nopeasti, etten meinaa perässä pysyä. Keinuminen on lapsen lempiharrastus, mutta kattilarumpujen paukuttelu on myös äärimmäisen hauskaa. Meidän muksu tykkää tutkia maailmaa ja suhtautuu kaikkeen uteliain mielin. Tai noh, ei ihan kaikkeen. Mustikka on ällöä, ja hedelmät ovat tällä hetkellä vissiin pahuuden voimien valmistamia.
Toukokuu oli oikein kiva. Vauva- ja koirapainotteista arkea, mutta justiinsa kiva niin.
Vastaa