Jos etsit upeaa ja suht helposti saavutettavaa päiväretkikohdetta Turun saaristossa tai haluat lähteä lasten kanssa saaristoon, Högsåra on ihan täydellinen valinta! Högsåra on koko perheelle sopiva ja koiraystävällinen päiväretkikohde Saaristomerellä. Högsåran saarella yhdistyvät satumaisen kauniit merimaisemat, hiekkarannat, vehreä luonto ja idyllinen kylämiljöö. Vanhojen puutalojen reunustamat kylätiet, lehmien laiduntamat niityt ja kauniit rannat tekevät Högsårasta postikorttimaisen kauniin lomakohteen, joka on kuin suoraan satukirjasta napattu. Tässä blogipostauksessa kerron kokemuksia Högsårasta meidän perheemme näkökulmasta.
Aloitetaan muutamalla faktalla. Saarella asuu nykyään ympäri vuoden viitisenkymmentä henkilöä. Högsåran pääsaari on pituudeltaan noin 3,5 ja leveydeltään 2,5 kilometrin mittainen, joten saarta pääsee tutkimaan helposti kävellen tai pyöräillen.
Autolla pääsee Turusta tunnissa ja vartissa Kemiönsaaressa sijaitsevaan Svartnäsiin, josta loppumatka Högsåraan taittuu kätevästi 10-15 minuutissa lossikyydillä.



Högsåran historia lyhyesti
Ensimmäinen maininta saaresta on vuodelta 1538 veroluettelossa. Saaren esihistoriasta ei ole saatu varmistusta asutuksesta, mutta saarelta on löytynyt muinaishautoja. Lisäksi 1530-luvulla saarella oli jo maatiloja, mikä viittaisi siihen, että asutusta on saarella ollut jo tovin ennen veroluettelon tekoa.
Saaren merkittävimpiä elinkeinoja olivat aikoinaan kalastus ja merenkulku, ja lisäksi Högsåra toimi pitkään luotsiasemana – tiettävästi jo 1400-luvulta lähtien, ja 1700-luvulla saari oli jopa Suomen suurimpia luotsiasemia. Luotsitoiminta päättyi 1980-luvulla, mutta Merenkulkulaitos käyttää saarta yhä väyläasemana. Talvisodan aikana lotat pitivät silmällä Turkuun matkalla olleita venäläispommittajia Bockberget-kalliolla.
1800-luvun lopulla Högsåra sai arvovaltaista seuraa, kun suuriruhtinas Aleksanteri III vietti kesiään saarella. Tänäkin päivänä Keisarinsatamassa (Kejsarhamn) näkyy Aleksanterin vierailun aikaisia kaiverruksia. Keisarillisten vierailujen johdosta höyrylaivareittejä alkoi kulkea Högsåran kautta parikin kertaa viikossa, ja saari alkoi kasvattaa suosiotaan lomakohteena. Saarelle perustetuissa täyshoitoloissa riitti vierailijoita. Ensimmäinen yhteysalus eli postivene alkoi kulkea Högsåraan vuonna 1962.
Kielitieteilijän pohdintaa: Högsåra-nimen taustasta ei ole täysin yhteneviä näkemyksiä. Sanan ensimmäinen osa voi olla peräisin suomenkielisestä sanasta hauta tarkoittaen meressä olevaa syvää kohtaa (tämä olisi lähellä Houtskaria), ja jälkimmäinen osa voi viitata saari-sanaan. Voi myös olla, että Högsåra on muunnos haukkasaaresta tai haukisaaresta.
Clara Henriksdotter Puranen toteaa Högsåra-kirjassaan, että ”vesi on aina yhdistänyt, ei eristänyt”, ja minusta tämä ajatus on todella kaunis. Meri ei ole historian saatossa eristänyt ihmisiä toisistaan, päinvastoin. Eri saarten välillä on ollut hyvinkin vilkasta kaupankäyntiä ja liikkumista. Saaristossa olosuhteet ovat olleet ankarat, mutta meri on tuonut myös mahdollisuuksia.



Tekemistä Högsårassa – vinkit perheille ja retkeilijöille
- Pyöräile tai kävele saaren ympäri – jätä auto maihin.
- Käy syömässä Farmors Caféssa ja kuuntele trubaduurikeikkaa Rumpan Barissa.
- Käy katsomassa saaren eläimiä.
- Tutustu Jungfrusundin museoon ja Beatastuganiin.
- Istahda hetkeksi rannalle ja nauti saariston kauneudesta.
Högsårassa on tekemistä ja näkemistä ihan koko perheelle. Saarella on ainakin lehmiä ja lampaita, tosin meidän reissullamme vain lehmät olivat edustettuina. Veikkaan, että lampaita saattaa näkyä osuvasti nimetyn suojapaikan FÅR SEASON HOTEL – VERY SHEEP liepeillä. Nerokasta!



Högsåran saarella on erinomaiset palvelut. Saarella on kolme vierassatamaa. ja nopean silmäyksen perusteella leirintäalue vaikuttaa todella toimivalta ja hyvin toteutetulta. Majoitusvaihtoehtoja on niin telttailijoille kuin mökki- tai majatalomajoitusta etsiville. Högsårassa on yksi kahvila, Farmors Café, ja baari, jolla on ehkä maailman kekseliäin nimi: Rumpan Bar. Saarella on myös pieni kesäkauppa, Jennys hörna, ja kesäteatteritoimintaa. Saarelta löytyy useampi lapsiystävällinen ranta, joista Sandvik on osa Saaristomeren kansallispuistoa.
Merimiehen iloksi kävimme kylän historiasta kertovassa Jungfrusundin museossa ja vuonna 1948 käyttöön vihityllä hautausmaalla kuvaamassa hautakiviä – kyllä, luit oikein. Selitys on se, että merimies on sukututkija, ja hänen sukujuurensa ovat vahvasti Turun saaristossa, ja sukututkija saa hautakivistä tarkkaa tietoa tutkittavista henkilöistä. Ei sillä, että haluaisin antaa meistä mitenkään kummallista vaikutelmaa, mutta tällä kertaa hautuumaalla ei mennyt kuin vartti siinä missä esimerkiksi Hiittisissä merimies kyykki hautakivien keskellä 40 minuuttia.
Saarella on myös yksityismuseo, Beatastugan, joka kertoo yhden naisen elämästä 1800-luvulla. Tämä jäi meillä valitettavasti käymättä, mutta jääpähän jotain seuraavaan kertaan! (En viitsi tässä kohtaa enää kaivaa nörttikuoppaa syvemmälle ja paljastaa, että tein gradun naisen asemasta 1800-luvulla ruotsalaiskirjallisuuden perusteella, mutta Beatastugan olisi aika kiinnostava paikka.)




Kuten olen jo maininnut, Högsåran kylänraittia pitkin on helppo liikkua. Muksu istui rattaissa tyytyväisenä ja yritti rohmuta mukaansa teiden varsia reunustavat pensaat ja puut. Nautin suuresti ihan vaan idyllistä kylänraittia pitkin haahuilusta. Högsåran luonto on kivan monipuolinen, rehevä, runsas ja vehreä, ja kaiken kruunasivat selkeästi rakkaudella vaalitut, ihanat vanhat rakennukset. Högsåran kylä on aivan kuin Astrid Lindgrenin satukirjasta!


Kokemuksia Farmors Cafésta – sopiiko se lapsiperheelle ja koiralle?
Kävimme syömässä ja hengähtämässä hetken Farmors Caféssa. Näin sesonkiaikaan kahvila on todella suosittu, joten jos haluaa varmistaa istumapaikan sisätiloista tai katoksen alta, on hyvä tehdä varaus ajoissa. Olimme aamusta katsoneet, ettei varauskalenteri ollut täynnä, ja mahduimmekin helposti laajalle piha-alueelle istumaan. Pilvinen päivä ja ukkosuhka olivat varmasti hillinneet monen saaristoseikkailijan retkisuunnitelmia, mutta aurinkoisena kesäpäivänä olisi tilanne ollut ehkä toinen.
Minulla oli suuret odotukset kahvilan suhteen, sillä olen kuullut siitä niin paljon hyvää. Täytyy sanoa, että Högsåra-pizza olikin todella hyvää! Kahvilassa on korkeahko hintataso, mutta ainakaan leivonnaisten kohdalla laatu ei aivan minusta vastannut hintaa (olen syönyt monta parempaa porkkanakakkua muualla), tosin pizza oli taivaallista.
Kahvilassa on huomioitu niin lapset kuin koirat. Koirille on vesikippoja, ja lapsille on pieni leikkialue, ja WC-tilojen likellä on kätevästi seinään kiinnitetty hoitopöytä. Piha-alueella pöydät on asetettu siten, että hyvin mahtuu rattaatkin mukana liikkumaan. Kahvilaan saa ottaa koiran mukaan, mutta koira tulee pitää ehdottomasti kytkettynä: kahvilan omat kolme koiraa saavat kulkea kahvila-alueella vapaasti. Toki muutenkin näin kiinnipitoaikana pitäisi olla päivänselvää, että koira kulkee hihnassa.





Miten Högsåraan pääsee?
Högsåra sijaitsee Kemiönsaarella, jonne pääsee Turusta autolla noin tunnissa ja vartissa. Svartnäsin lossiranta on lähtöpaikka lautalle, joka puksuttaa Högsåraan asti noin 10-15 minuutissa. Lautta-aikataulut kannattaa tarkistaa ennen matkalle lähtöä, ja suosittelen saapumaan ajoissa pelipaikalle, jotta saa varmasti parkkipaikan.
Lossimatka aluksi arvelutti vähän spanielia, ja selkäkarvat olivat hetken aikaa hitusen pystyssä. Mutta onneksi meän walesi on luonteeltaan utelias ja rohkea, joten matkat taittuivat hyvin. Högsåra sen sijaan vakuutti Arpan ihan saman tien, ja kuten kuvista huomaa, jarrut oli hanakasti pohjassa vähän väliä. Arppa on jo tottunut saaristokävijä, joka onneksi nauttii meri-ilmasta yhtä paljon kuin perheensä.


Älä ota Högsåraan autoa mukaan!
Älä ota sesonkiaikana omaa autoa saarelle mukaan, vaan jätä autosi Svartnäsin parkkipaikalle. Lossi on pieni, ja saari ei ole kooltaan ihan hirmuisen valtava, joten ilman autoa pääsee todella helposti paikasta toiseen kävellen tai pyöräillen. Turistiautot vievät lossilta turhaa tilaa paikallisten tarpeilta. Kuten saarella sanotaan, ”låt bilen stå, cykla eller gå”.
Meillä oli lapsi ja koira mukana, eikä autoa tullut ikävä kertaakaan. Sen sijaan paluumatkalla jouduimme odottamaan helteessä koiran ja lapsen kanssa, sillä emme mahtuneet aikomaamme lossivuoroon autoletkan jatkeeksi. Onneksi lapsi ja koira sietivät hyvin odotuksen – meidän muksu oli itse asiassa aika tohkeissaan lossimatkasta. Merimiehen tyär viihtyy selvästi meren äärellä. (Ja kyllä, olemme kiinnittäneet tuubihuivin kumilenksuin piikan rattaisiin, sillä muksu on vähän turhan kiinnostunut testailemaan helmihampaittensa puruvoimaa.)

Högsåra on ihana päiväretkikohde erityisesti kesäkaudella. Se on helposti saavutettavissa, tarjoaa tekemistä ja kokemista sekä sopii koira- ja lapsiperheille. Saaren ihana tunnelma, kaunis luonto ja hyvät palvelut tekevät siitä vierailun arvoisen kohteen.
Lue lisää Högsårasta:
Högsåra, Clara Henriksdotter Puranen, 2004
https://hogsara.eu/
Lautta-aikataulut


Vastaa