Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa Muonion kunnan puolella sijaitseva Lommoltunturi on täydellinen päiväretkikohde koko perheelle. 574 metriä korkealta tunturilta avautuvat mykistävän kauniit maisemat valtavan Pallasjärven, Pallasten, Keimiötunturin ja Sammaltunturin, jossa mitataan maailman puhtainta ilmaa, suuntaan. Lähikuntien tunturit, kuten Ylläs ja Levikin näkyvät vehreän vaarajonon taustalla. Lommoltunturilla on kaksi lakea, Ylilaki ja vähän matalampi Alilaki, jotka erottaa toisistaan kuru. Lommoltunturi on Muonion upeimpia tuntureita, ja tässä postauksessa kerron tähän syyt.
Vain alle 30 kilometriä Muonion keskustasta ja kahdeksisen kilometriä Pallakselta sijaitseva Lommoltunturi saattaa Pallastuntureihin verrattuna vaikuttaa vaatimattomalta, mitä se ei suinkaan ole. Päinvastoin, Lommoltunturi on yksi upeimmista tuntureista, joissa olen päässyt käymään. Ensinnäkin tunturin laelta näkee todella kauas. Toisekseen sen laelle johtava polku kulkee rehevän, vehreän ja tunnelmallisen sekametsän halki. Aivan kuin satumaailman halki kulkisi! En elokuisella retkellämme tainnut voida olla ihmettelemättä merimiehelle useampaankin otteeseen ääneen, miten maailmassa voikaan olla näin paljon kauneutta.
Lommoltunturi, upea tunturi Muoniossa
Lommoltunturi muistuttaa vähän Särkitunturia ja Keimiötunturia, mutta ei sitä pysty vertaamaan muihin tuntureihin. Tunturin laella maisema tuo mieleen skotlantilaisen ylängön kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan. Sinne tänne aikojen saatossa kulkeutuneet kiviröykkiöt näyttävät melkeinpä muinaisilta raunioilta, jotka ovat ajautuneet meidän todellisuuteemme suoraan Taru sormusten herrasta -maailmasta.
Pieniä tunturilampia pilkahtelee siellä täällä peilaten taivaan sinen sävyjä. Paikoitellen marjavarvut olivat jo pukeutuneet ruskanpunaiseen, mutta elokuun lempeä vihreys piti vielä pintansa ja muistutti, että kesä viipyy vielä näillä leveysasteilla hetken. Hillojakin löytyi muutama, tosin ne saivat jäädä vielä kypsymään.
Kaikki Lommoltunturin ympäristössä tuntuu huokuvan luonnon ikiaikaista, hiljaista mutta massiivista voimaa. Pallasjärvelle katsoessa on helppo kuvitella, että juuri tämä maisema on ollut täällä kauan ennen meitä ja toivottavasti säilyy vielä pitkään meidän jälkeemme.
Lommoltunturilla voi tavoittaa vielä hiljaisuutta
Alkumatkasta vain meidän pieni perheemme oli liikkeellä. Saimme kulkea hiljaisuudessa, kuunnella tuulen tuiverrusta ja nauttia tunturiluonnon kauneudesta. Vasta kun käännyimme paluumatkalle ja valuimme polkua alaspäin, alkoi vastaan tulla muitakin retkeilijöitä, jotka olivat kuulleet Lommoltunturin hiljaisen kutsun.
Lommoltunturi ei taida vielä olla mikään hirmuinen turistirysä, mutta näillä seuduilla matkailu on selvästi ollut jo useamman vuoden kasvussa. Pelkään, ettei hiljaisuus ehkä säily ikuisesti (kuten kotikylässäni Äkäslompolossa on jo vähän käynyt). Toivon kuitenkin sydämeni pohjasta, että luonnon rauha ja kauneus säilyvät. Että Lommoltunturin tunnelma ja ainutlaatuinen maisema saadaan vastuullisesti siirrettyä myös tuleville sukupolville. Että täällä voisi vielä vuosienkin päästä kulkemaan ja tuntemaan saman rauhan, jonka me saimme nyt kokea.
Lommoltunturin reitti on helppokulkuinen, muttei esteetön
Virallista kesäreittiä ei mene Lommoltunturiin, mutta tunturiin menee selkeä polku, joka alkaa parkkipaikalta, ja matkalle tulee mittaa pari kilometriä suuntaansa eli nelisen kilometriä yhteensä – reitti tehdään pistona eli samaa reittiä tullaan myös takaisin..
Parkkialueelle saavuttuasi lähde opasteen mukaisesti Rauhalaa kohti. Tästä matka jatkuu vajaan kilometrin verran, kunnes polku haarautuu Lommoltunturia ja Rauhalaa kohti. Lommoltunturin ei ole merkattu reittiä erikseen, mutta se on helppo löytää: polku nousee selkeästi tunturin huippua kohti Rauhalaan menevä reitti sen sijaan on merkattu oranssein opastein.
Ensimmäinen kilometrin aikana nousu on maltillista ja loivaa, mutta viimeisen kilometrin aikana huomaa, että ollaan tunturissa. Nousu on suht jyrkkää, ja juurakkoisella polulla saa katsoa, mihin astuu. Edellispäivien sateiden myötä polku oli paikoitellen mutavelliä ja kävelin lenkkareillani todella varovasti, jotten kaatuisi muksu kantorepussa nenälleni. Mutta nautin suuresti, että tunturiin mennessä saa vähän puuskuttaa tai katsoa, mihin suuntaa jalkansa. Minusta se kuuluu vähän asiaan, ei niinkään liian helpot soratiet.
Lommoltunturin polku ei välttämättä ole ykkösvaihtoehto liikuntarajoitteisille tai täysin luonnossa liikkumiseen tottumattomille. Sen sijaan pitempää retkeä kaavailevat voivat jatkaa matkaa lähituntureille Keimiö- tai Sammaltunturia päin tai vaikka Pallastuntureille. Esimerkiksi Mustakeron autiotuvalla voi yöpyä.
Matkan varrella on merkillinen härveli, jonka tarkoitusperää tai taustaa emme merimiehen kanssa onninstuneet selvittämään. Satutko sie tietämään, mistä on kyse?
Lommoltunturi lapsen ja koiran kanssa
Reitti on mielestäni suht helppo, mutta paikoitellen sain ihmisrinkka eli yksivuotias selässäni miettiä, mihin oikein astun. Isommat, itse kävelevät lapset varmasti viihtyvät Lommoltunturilla, sillä tutkittavaa on aikuiselle ja lapselle.
Olisin voinut hyvin mielelläni jäädä istumaan ja katselemaan sinisenä hehkuvaa Pallasjärveä, mutta sen verran kovasti alkoi tunturituuli puhaltaa vasten, että katsoimme parhaaksi lähteä kömpimään takaisin autolle. Ainahan tunturissa tuulee, ja muutoin sääolosuhteet olivat lapsen kanssa retkeilyyn oivalliset. En voi olla kuitenkaan toteamatta, että tunturissa sää voi muuttua todella nopeasti. Tarkkailimmekin koko ajan taivasta, sillä ennusteiden mukaan myöhemmäksi oli luvattu sadetta – sade- tai ukkospilviä ei onneksi ehtinyt kertyä meidän retkemme aikana. Ukkosella tunturi on vihoviimeinen paikka, jossa kannattaa oleskella.
Säänmukaisiin varusteisiin on etenkin lapsen kanssa hyvä kiinnittää huomiota. Tuulenpitävä haalari oli todella hyvä ratkaisu kantorepussa kulkeneelle lapselle.
Koska tunturi sijaitsee kansallispuistossa, meidän spanieli sai meuhkata tiukasti kytkettynä. Vaikka yhtäkään lintua tai nisäkästä emme nähneet, koiran käyttäytymisestä pystyi päättelemään, että Lommoltunturin suojissa viihtynee moni pieni eläin. En halua säikytellä turhaan metsän eläimiä pitämällä koiraani vapaana. En toisaalta halua ottaa riskiä, että Arwen katoaisi jälkien perään vain siksi, etten viitsinyt laittaa spanielia hihnaan. Luonto ansaitsee rauhan, ja hihnassa kulkeva koira takaa minullekin mielenrauhan.
Miten Lommoltunturiin pääsee?
Lommoltunturin pysäköintialue löytyy Pallaksentien varrelta: tarkka osoite on Pallaksentie 1642. Otathan huomioon, että pysäköintialue on lähinnä levennys tien poskessa ja siihen mahtuu vain muutama auto kerrallaan.
Lommoltunturi vakuutti meidän seurueemme. Tai ei tietenkään perheen pienimmäinen osaa vielä sanoa juuta taikka jaata siitä, millainen on hyvä retkikohde, mutta meille muille Lommoltunturi teki pienen lommon sydämiimme. Lommoltunturi on kooltaan maltillinen mutta ainutlaatuinen, luonnonläheinen ja yksinkertaisesti todella kaunis paikka.
Vastaa