Aakenustunturi on Kittilässä sijaitseva ja Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon kuuluva tunturi, jonka korkein laki, Pallilaki, on korkeudeltaan 565 metriä. Pallilaen lisäksi Aakenuksella on kolme muutakin huippua, joita ovat Moloslaki, Vareslaki ja Vasalaki. Komea tunturi on osa Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa. Aakenuksella on useita reittivaihtoehtoja, esimerkiksi Totovaaran tunturireitti sekä Vareslaen ja Moloslaen reitit, joista jälkimmäisen varrella on sota-aikaisen kuljetuslentokoneen, Junkers Ju 52:n, hylyn jäänteitä.
Olemme käyneet Aakenuksella muutamaankin otteeseen, mutta meillä ruukaa olla vähän kehno tuuri säiden suhteen, kun edes harkitsemme Kittilän suuntaan lähtemistä. Elokuinen retkemme ei ollut poikkeus. Olimme kytänneet eri lähteiden sääennustuksia ja varautuneet sateen uhkaan, ja sen verran tummat pilvet lopulta saivat meidät kiinni, kun olimme Junkers-hylyn kohdalla, että päätimme kääntyä takaisin. Onneksi, sillä noin puoli kilometriä ennen Totovaaran pysäköintialuetta alkoi ripsotella. Kesäsade on varsinkin hellejakson päätteeksi toivottu ilmiö muuten, mutta ei ehkä tunturissa taaperon kanssa liikkuessa.
Moloslaen kierros Aakenuksella
Moloslaen kierros on rengasreitti, joka kiertää Aakenusta sen itäiseltä reunalta länttä kohti Vasalaen suntaan. Suositeltava kulkusuunta on vastapäivään, ja kokonaisuudessaan reitille tulee reilut 11 kilometriä pituutta, kun lähtöpaikkana on Totovaaran pysäköintialue. Reitin varrella sijaitsevalta Aakenustuvalta löytyvät niin huussi kuin nuotiopaikka, ja Totovaaran parkkialueelle on rakennettu jätteiden lajittelupiste.
Kävimme Moloslaen kierroksen pistona eli käännyimme takaisin lentokoneen hylyn kohdalta. Hyvin toimi reitti näinkin, ja paluumatkalla reitti näytti vielä kauniimmalta. Pistoreittinä hylylle ja takaisin parkkipaikka-alueelle kilometrejä tuli kymmenisen.
Ihan ensimmäinen pätkä menee samaa reittiä pitkin kuin Aakenuksen huipulle vievä kesäreitti. Moloslaen kierrokselle ja hylyn suuntaan lähdetään omalle polulle, jota pitkin kulkiessa ensimmäiset pari kilometriä metsässä on mielestäni oikein helppokulkuista. Tämän jälkeen luonnontilaiseksi muuttuva reitti nousee loivasti puurajan tuntumassa Aakenuksen rinnettä mukaillen – ja maisemat ovatkin ihan uskomattoman kauniit!
On huomattava, että Moloslaen kierros ei ole esteetön. Se on ainakin Ylläksen kesäreittikartassa merkattu suurimmaksi osaksi keskivaativaksi, minkä oletan johtuvan matkan varrella olevista rakka-alueista. Hylyn jälkeen alkava viimeinen rykäisy lakea kohti on puolestaan määritelty vaativaksi.
Koska olemme tottuneita patikoijia, meitä eivät kivikot eivät haitanneet, päinvastoin! Ipana rinkassa ja vauhdikas spanieli mukana piti toki vähän miettiä, mihin jalkansa asettaa, mutta hirmuisen vaativaksi en hylkyyn asti lähtisi reittiä kuvailemaan. Itse pääsin hyvin kulkemaan lenkkarit jalassa koko reitin, mutta aloittelevan patikoijan tai liikuntarajoitteisen kannattaa panostaa hyviin jalkineisiin ja ottaa reitin luonnontilaiset osiot huomioon retkeä suunnitellessaan.
Junkers Ju 52 -hylky Aakenuksella
Junkers Ju 52 -hylyn tarina on traaginen. Helmikuussa 1944 saksalainen kuljetuslentokone oli matkalla Pontsalenjoelta Rovaniemelle, mutta vaativan talvisään vuoksi kone eksyi reitiltään törmäten suoraan Aakenuksen rinteeseen. Kolme neljästä miehistön jäsenestä menehtyi välittömästi, mutta neljäs eli vielä jokusen päivän, tosin hyvin pahasti loukkaantuneena. Seurueen mukana ollut pentukoira, joka myöhemmin nimettiin Junkkeriksi, selvisi onnettomuudesta nakertamalla turmassa menehtyneiden ruumiita.
Suomalainen hiihtopartio löysi sattumalta hylyn pari kuukautta onnettomuuden jälkeen. Sittemmin saksalaiset räjäyttivät hylyn, minkä seurauksena hylyn ja sen lastin kappaleita on vieläkin Moloslaen kätköissä. Itse muistopaikalla ei siis ole hylystä kuin muutama osanen jäljellä, mutta pointtihan onkin se, millainen tarina hylyn taustalla on.
Moloslaen kierros tarjoaa nähtävää ja rikasta luontoa
Moloslaen kierros on todella monipuolinen ja vivahteikas: on rakkaa, juurakkoa, helppokulkuista kangasmaastoa ja kumpuilevaa maastoa. Välillä kuljetaan kuusten keskellä, välillä saniaisparatiisin. Yksi reitin parhaista puolista on mielestäni se, ettei Moloslaen suuntaan menevää polkua ole sorattu.
Hirveästi retkeilijöitä ei ollut liikkellä, mutta sammakoita loikki muutamakin reitillä. Näimme myös mahdollisesti kesäasuisen riekon, mutta umpisurkeasta kuvan laadusta johtuen en ole ihan varma, onko väitteeni aivan uutisankka.
Lapsen ja koiran kanssa Aakenuksella
Walesinspringerspanieli oli aivan into piukassa päästessään Aakenukselle. Väitän, että Aakenus on meidän karvahanurin suosikkipaikkoja koko maailmassa – ehkä siksi, että Aakenus näyttää vähän pötköttävältä spanielilta. Taapero sen sijaan nukkui kantorepussa tyytyväisenä ison osan matkasta, ja hereillä ollessaan ihmetteli maisemia ja ehkä jakamalla omia patikointivinkkejään, jos nyt ti ti ti -hokemat tulkitsin oikein.
Etenkin lapsen ja koiran kanssa tuntureilla liikkuessa pitää aina ottaa huomioon, että sääolosuhteet muuttuvat todella nopeasti. Muista siis tarkistaa säätiedot ennen retkelle lähtöä ja pidä silmällä, mitä taivaalla tapahtuu – kauniinankin päivänä voi tulla kunnon ukkosmyrsky, ja ukkosella ei todellakaan kannata olla tunturissa. Reppuun on hyvä pakata lämpimänäkin päivänä vaikka takki mukaan. Aakenus on mielestäni kerrassaan upea ja monipuolinen tunturi, mutta todella päättämätön säiden suhteen, vielä päättämättömämpi kuin minä kakkupalaa kahvilassa valitessani.
Aakenus eri vuodenaikoina
Olen käynyt Aakenuksella vain sulan maan aikana, mutta tunturiin pääsee hiihtäen ja lumikenkäillen talvella. Lumikenkäreitin testaaminen houkuttelisi todella paljon, vaikkakin nautin suuresti elokuisesta Aakenuksen-retkestämme. Ehkä vähän oli jo ripaus syksyä ilmassa, vaikka vielä saadaan tovi odotella kauneinta syksyä näillä leveysasteilla.
Miten Moloslaen kierrokselle pääsee?
Aakenus ei sijaitse Äkäslompolossa, vaikka näin ilmeisesti yllättävän moni luulee, vaan Kittilän kunnan puolella – ja Äkäslompolo sijaitsee tietenkin Kolarin kunnassa. Aakenukselle pääsee helpoimmin Totovaaran tilavalta pysäköintialueelta Totovaarantiellä (osoite: Totovaarantie 165), jonne käännytään Ylläksentieltä. Parkkialueelle johdattavat selkeät kyltit. Totovaarantie on muuten paikoitellen kuoppainen soratie, joten maltti on valttia tienpätkällä. Meillä on matalarunkoinen auto, ja allekirjoittanut sai ajaa kahtakymppiä kieli keskellä suuta.
Vaikka muutaman kerran olemme jo Aakenuksella käyneet, kerta toisensa jälkeen se vakuuttaa meidät. Reittejä on moneen lähtöön, joten jokainen retki tarjoaa upeasta tunturista uusia puolia. Sitä paitsi Aakenus ei ole vielä ainakaan muodostunut turistirysäksi, vaikka se kahden suositun hiihtokeskuksen välimaastossa sijaitseekin. Täällä saa vielä nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta!
Jos haluaa pituutta retkelleen, Pyhäjärveltäkin pääsee tekemään kunnon patikan ja kulkemaan Aakenuksen päästä päähän. Lisäksi voi halutessaan jatkaa Totovaaran tunturireitille ja käydä vaikka Haavepalossa keittämässä kahvit. Aakenus on kiva, oli reitti mikä tahansa!
Lue lisää: https://www.luontoon.fi/fi/reitit/moloslaen-kierros-kittila-22988
Aiemmat Aakenus-blogitekstini:
Aakenustunturi ja Aakenustunturilla heinäkuussa
Vastaa