Porot ovat minulle hirveän tärkeitä eläimiä. Isäni oli eläessään poromies, ja vietin käytännössä koko lapsuuteni ja nuoruuteni poroja ruokkien ja hoitaen. Meidän porotilallamme porot eivät olleet vain hyötyeläimiä, vaan niistä tuli minulle käytännössä lemmikkejä. Minulla oli muutama lellivauvaporo, jotka hemmottelin aivan täysin lupolla ja jäkälällä piloille – en kadu mitään. Erityisesti mieleeni on jäänyt yksi pienenä arkana hassuna porotarhaamme vierailta palkisilta haettu Pikku-Myy, joka oli lapsuuteni lellikki. Ja kyllä, nimesin yhden poron oikeasti Pikku-Myyksi, enkä häpeä tätä kuin ihan vaan vähäsen. En kommentoi asiaa yhtään enempää.
Kun tovi sitten Palkaskerron kierroksella satuin todistamaan, kuinka joku miesoletettu katsoi oikeudekseen silittää tai tökkiä kaikessa rauhassa heinää reitin varrella syönyttä hirvasporoa, minua alkoi ahdistaa. Minun piti hieraista silmiäni parikin kertaa, että aivoni pystyivät käsittelemään näkemänsä – ei kai nyt kukaan rykimäajan lähestyessä menee ehdoin tahdoin häiritsemään hirvasporoa?
Koska Maarit on ehkä Suomen Karen, päätin toimia nimeni mukaisesti ja huomauttaa miesoletetulle, ettei puolivilliä eläintä saa lähestyä ja että etenkin rykimäajan lähestyessä se ei ole edes turvallista, sain vastaukseksi ”tiedetään, tiedetään”.
Samalla reissulla kohtasin muitakin kyseenalaisia tilanteita. Turistijoukot kuvasivat puhelimillaan poroja ja porotokkia aivan likeltä antamatta poroille mahdollisuutta päästä tilanteesta pois. Lisäksi eräs nainen pysähtyi kuvaamaan puhelimellaan tiellä kävellyttä poroa niin, ettei tainnut huomata tiellä liikkuvaa autoa – ja taisi samalla ikuistaa myös meidän porukkamme videoonsa. Jos joku haluaa katsella videota, jossa mie hikisenä, yhteensopimattomat vaatteet päälläni ja naama punaisena hampaat irvessä taaperran elämässäni eteenpäin, ihan vapaasti. Mutta en halua pienen lapseni kasvojen päätyvän tuntemattoman ihmisen somekanaviin vain siksi, että jonkun oli ihan pakko kuvata maantiellä poroa.
Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, että kaikilla retkeilijöillä ei ole selkeää käsitystä vastuullisesta toiminnasta poronhoitoalueella. Siksi kokoan tähän postaukseen, miksi ja miten poronhoitoalueella retkeillään vastuullisesti.
Miksi poroa ei saa lähestyä?
Poro on puolivilli ja arka eläin. Vaikka poro saattaa vaikuttaa rauhalliselta ja hirvittävän suloiselta suurine silmineen ja töppöhäntineen, ihmisen lähestyminen voi aiheuttaa niille stressiä ja jopa vaaratilanteita.
Anna poroille tilaa, äläkä häiritse niitä turhaan. Älä silitä, koske tai syötä poroa luonnossa. Jos haluat kuvata poroa, pysy riittävän etäisyyden päässä sekä oman että poron turvallisuuden varmistamiseksi. Vaikka kuinka tekisi mieli paijata poroa, muista, että se on puolivilli eläin, joka tykkää olla rauhassa.
Esimerkiksi vasomisaikana tai sen lähestyessä stressaantunut vaadin saattaa menettää vasansa. Syksyllä rykimäaikaan hirvaat voivat luulla ihmistä kilpakosijakseen ja olla aggressiivisia.
Miksi koira tulee pitää kytkettynä poronhoitoalueella?
Pidä koira aina hihnassa, kun liikut poronhoitoalueella. Porolle koira on petoeläin. Poron perään juokseva koira voi ajattaa poron esimerkiksi maantielle, heikoille jäille tai jokeen, jolloin poro hukkuu. Koira voi myös ajattamalla näännyttää poron, aiheuttaa kantavalle vaatimelle keskenmenon tai tappaa poron raatelemalla. Lisäksi irti juokseva koira voi hajottaa tokkia ja täten häiritä tai jopa estää poronhoitajien työtä.
Kilttikin koira voi uudessa ympäristössä hurmaantua hajuista niin, että se päättää lähteä karkumatkalle ja säikäyttää poron pakomatkalle.
Meillä spanieli kulkee aina kytkettynä hihnassa, jäljestysliinassa tai flexissä (vastuullisesti!) ja myös porotilallamme ollessamme, sillä kaupunkilaiskoira on osoittanut turhan suurta kiinnostusta poronhoitoon. Eipä se näytä kärsivän – pahimmat energiat mennään purkamaan Äkäslompolon kivaan koirapuistoon.
Muista myös nämä:
Sulje poroaitojen veräjät, jos ne ovat kiinni. Aitojen jättäminen auki aiheuttaa paliskunnalle turhaa lisätyötä ja kustannuksia, jos porot pääsevät livahtamaan vieraisiin paliskuntiin. Luontoon.fi -sivustolla tarkennetaan, että aidan voi alittaa, jos veräjää ei löydy kohtuullisen matkan päässä. Jos aidassa on naruja, tulee ne sitoa huolellisesti paikoilleen.
Lue reittiohjeet ja alueen säännöt ennen retkelle lähtöä. Tarkista, onko kaavailemallasi reitillä rajoituksia, jotka estävät tietyn reitin valinnan.
Vie roskat aina mukanasi. Muovipussi ei kuulu luontoon, eikä varsinkaan poron sarviin.
Aja varovasti pohjoisen teillä, jotta vältytään turhilta onnettomuuksilta. Porot laiduntavat pohjoisessa vapaasti. Tämä on porojen valtakunta ja poronhoitajien työpaikka. Kunnioitathan sitä.
Ilmoita havaitsemistasi loukkaantuneista tai kuolleista poroista alueen poroisännälle. Jos et tiedä, minkä paliskunnan alueella liikut, hätätilanteessa soita hätäkeskukseen 112.
Mitä poronhoitoalue tarkoittaa?
Poronhoitoalue kattaa Lapin, Kuusamon, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosat. Inari, Utsjoki, Enontekiö sekä Sodankylän pohjoisosa ovat erityistä poronhoitoaluetta ja myös saamelaisten kotiseutua, jossa poronhoito on erityisen tärkeää.
Näin itse poromiehen tyttärenä en voi korostaa liiaksi, että monelle perheelle poro on todella tärkeä ja usein ainut elinkeino. Kunnioita siis arvokasta kulttuuriperintöä ja luontoa, kun matkustat pohjoiseen.
Muista, että olet vieras porojen kotona ja poronhoitajien työpaikalla. Kunnioittamalla eläimiä ja alueen sääntöjä varmistat, että Lapin luonto ja poronhoito säilyvät myös tuleville sukupolville. Kiitos, että otat huomioon paikallisen kulttuurin.
Toivon myös, että palveluntarjoajat ja matkailutoimistot toisivat jatkossa enemmän esiin vastuullisesta retkeilyä mainonnassaan ja toiminnassaan.
Lue lisää:
Vastaa