Sieltä se viimeinkin saapui, kesäloma! Myönnän, minulla on ollut ihan hirveä fomo päällä seuratessani somesta, kuinka puoli Suomea on viettänyt kesälomiaan Norjassa ja toinen toistaan upeammissa paikoissa. Mutta nyt on minullakin ihan virallisesti loma!
Otimme varaslähdön kesäloman viettoon viikkoa ennen varsinaisen lomani alkamista – onneksi pystyn tekemään töitä etäyhteyksien kautta. Lähdimme ensin Pietarsaaren katsomaan, mitä Jaakon päivillä tapahtuu. Hellettä riitti, samoin ihmisiä, mutta oli kiva käydä taas Pietarsaaressa merimiehen perheen luona. Ja tietenkin Skorpan-kahvilassa syömässä hyvää jätskiä! Ihanaa oli myös katsella, kuinka koira saalisti sääskiä ja pikkuneiti pukkasi taaperokärryä Pietarsaaren-mummolan omenapuiden alla.
Pietarsaaresta suuntasimme kohti Äkäslompoloa, jossa pahin turistiruljanssi on hiljentynyt ennen ruskasesongin käynnistymistä. Helteiden vuoksi otimme aluksi lunkisti, sillä koiran ja taaperon kanssa helteillä ei lähdetä hirveän pitkille retkille. Mutta iltakävelyt järven liepeillä olivat kultaa, samoin kevyet lounaslenkit jänkällä koiran suureksi riemuksi.
Sopivasti kesälomani alkaessa ilmat alkoivat viiletä, ja sehän tietenkin tarkoitti sitä, että perheemme pääsi tuntureille. Ensimmäinen tunturipatikka suuntautui kohti Aakenusta ja Moloslaen kierrosta, ja lisäksi Lommoltunturi, Särkitunturi, Palkaskero ja Kellostapuli kutsuivat meitä puoleensa.
Meidän Arppa on jo tottunut tunturispanieli, mutta on ollut todella hellyttävää seurata, kuinka yksivuotiaamme nauttii myös tuntureista. Ensimmäistä kertaa piika pääsi tunturifiilistelyyn ristiäistensä yhteydessä, kun kävimme Kukaksella ja Kellostapulissa. Ja talvellakin piika pääsi Kuerille. Minulle on hirveän tärkeää voida siirtää esivanhempieni perintöä eteenpäin ja opettaa lapselleni, missä hänen juurensa osittain ovat.
Tietenkin on ollut ihanaa nähdä perhettä ja sukulaisia. Ja oman kotitilan poroja. Jossain toisessa universumissa jatkan esivanhempieni jalanjäljissä poronhoitoa, mutta tässä todellisuudessa saan sentään silloin tällöin nähdä sarvipäitä. Porostelu oli todella suuri osa elämääni lapsuudesta nuoruuteen – ja vaikka olen päätynyt Turkuun, olen edelleen porotilan tyär.
Ai että, kyllä kesäloma on ihmisen parasta aikaa! Vaikka arki- on ihan jees, ei mikään voita loman vapautta. Ja mahdollisuutta olla kotikonnuilla porojen ja perheen kanssa.
Vastaa