Raskaana ollessani törmäsin netissä huvittaviin ja vähän silmien pyöritystäkin aiheuttaviin kliseisiin, joita liitetään tyttölapsiin. Olemme onnistuneet välttämään aika hyvin stereotyyppisiä ajattelumalleja, mutta jonkin verran olemme kompastuneet kliseiden viidakkoon. Koska kliseitä on hauska tarkastella pilke silmäkulmassa, kokosin tähän postaukseen omat suosikkini.
“Sie puet ihan varmasti tytön vaaleanpunaiseen, kukkakuosiin, rusetteihin, röyhelöihin ja kaikkeen pastelliseen.”
Vannoin raskausaikana, etten ainakaan pukisi tytärtäni päästä varpaisiin vaaleanpunaiseen, enkä haalisi rusetteja tai röyhelöitä, ja niinpä meillä on tähän mennessä ollut muun muassa vaaleanpunaisia bodyjä ja pyjamia, röyhelöpaitoja ja pöksyjä ja ihan vaan pari rusettipantaa.
Lähipiirissämme on poikia, ja olemmekin saaneet paljon ”poikamaisia” vaatteita, jotka ovat todella kivoja ja olleet yhtä ahkerassa käytössä kuin röyhelöt. Mutta myönnän, jos olen itse käynyt kirppareilla täydentämässä vaatevarastoa, olen sortunut ostamaan aika paljon hempeitä pastellisävyjä, eikä tämä oikeastaan haittaa yhtään. Pahempaa on se, että olen ostanut kirpparilta itsellenikin vaaleanpunaisen bleiserin ja mekon, jossa on vaaleanpunaisia kukkia – minä, joka vannon mustan nimeen! Syytän hormonien, univajeen ja vauvakuplan yhteisvaikutusta.
Kyllä, minusta on kiva pukea tytölle stereotyyppisesti tyttömäisiä vaatteita, mutta tärkeintä on, että ipanalla on mukavat ja siistit vaatteet päällään, kun lähdetään ihmisten ilmoille. Se, että haluan vaikka ostaa kirpparilta söpöjä vaatteita lapselleni, ei ole mitenkään sidoksissa lapseni sukupuoleen. Vaikka olisin synnyttänyt kaktuksen (olisi varmaan ollut miellyttävä kokemus), pukisin senkin söpösti, sillä kaikki lastenvaatteet ovat hirveän ihania!
“Tyttövauvat ovat helpompia kuin pojat.”
Lapsi ei ole helppo tai haastava sukupuolen perusteella, vaan jotkut muksut ovat temperamenttisempia kuin toiset. Meidän tyttömme on pusutteleva sylimagneetti, joka toisaalta ilmoittaa erittäin pontevasti tyytymättömyytensä, kun asiat eivät etene hänen tahtomallaan tavalla. Esimerkiksi jos ruokaa, sylissä oloa, viihdykettä tai huomiota ei tule riittävän nopeasti. Tai mikä pahinta, jos tyhmät vanhemmat eivät anna hänen kontata sängystä lattialle ja loukata itseään, syödä roskia tai repiä koiraa korvista.
Pojat eivät ole automaattisesti rasavillejä vaahteranmäeneemeleitä. Ja tyttölapsi ei ole mikään passiivinen myttynen, vaan oma tahtova, reagoiva ja erittäin äänekäs tapaus. Ja oikein hyvä niin (paitsi ei kolmelta yöllä, silloin voisi olla ainakin joskus vähemmän ääntä).
“Nauti nyt, kun se on vielä pieni – kohta se kasvaa ja alkaa draama”
Kutsumme leikillisesti tytärtämme draamapepuksi ja prinsessaksi, sillä meän piikalla on totisesti draamantajua. Mutta karsastan ajatusta, että tyttölapsen pitäisi olla tietynlainen vain siksi, että hän sattuu olemaan tyttö. Söpö, rauhallinen, kiltti, herttainen, harmiton ja hiljainen. Näkymätön.
Äänekkyys, vahva tahto ja energia ovat piirteitä, jotka sopivat paremmin pojille, mutta tyttöjen pitäisi olla nöyriä. Vai miten se meni?
Tätä kulunutta ajatusmallia en halua siirtää omalle tyttärelleni. Toivon, että osaamme opettaa tytöllemme hyvien käytöstapojen, asiallisuuden ja empatian merkityksen, mutta samalla uskon vakaasti siihen, että lapsemme saa tuoda itsensä esiin, olla rohkea ja vahva ja myös tarpeen tullen itsepäinen. Vahva, päämäärätietoinen ja omat puolensa pitävä. Hänen ei tarvitse olla tietynlainen vain siksi, että hän on syntynyt tytöksi.
“Tyttövauva on äitinsä kopio.”
Saan jatkuvasti kuulla, että vauva näyttää ihan minulta. Jännä kyllä lähinnä vain silloin, kun neiti on happamalla tuulella. Hyvällä tuulella ollessaan hän muistuttaa enemmän isiään.
Näen muksussani jonkin verran itseäni, mutta hän ei ole kopio kenestäkään, vaan oma söpö itsensä. En edes haluaisi, että hän olisi kenenkään kopio. Minusta on ihanaa seurata, kuinka meän lapsi näyttää ja vaikuttaa napanneen persoonallisuuspiirteitä meiltä molemmilta ja on kuitenkin ihan oma itsensä.
”Tyttölapsi vie äidiltään kauneuden.”
No ei sillä, että mikään missi olisin koskaan ollut, mutta tämä ei ole klisee, vaan puhdas fakta. Univaje ja stressi ovat jättäneet jälkensä. Ryppyjä on tullut lisää, eikä mitään söpöjä naurujuonteita, vaan kulmakarvojen välinen sibeliusryppy vaan syvenee. Lapsen hyssyttäminen yökaudet on aiheuttanut minulle harmaita hiuksia ja ihan konkreettisesti. Kehon ja painon muuttumisesta raskauden jälkeen en edes viitsi aloittaa.
Luulen kuitenkin, että sen vähäisenkin hehkun katoaminen ei ole sidoksissa siihen, että satuin synnyttämään tytön. Kyllä mikä tahansa hyssytettävä olento sukupuoleen katsomatta saa hiukset harmaantumaan ja rypyt korostumaan. Tai vaikka aiemmin mainitsemani kaktuksen synnyttäminen.
“Mikään ei ole niin vahva kuin äitin ja tytön välinen side.”
Tätä kliseetä en koskaan kyseenalaistanut, mutta silti sen voima on päässyt vähän yllättämään. Rakkaus omaa lasta kohtaan on ihan valtava. Välillä tuntuu, että meitä todellakin yhdistää jokin näkymätön, vahva lanka. Mutta vahva lanka yhdistää myös lasta ja isää.
Äidin ja vauvan välinen suhde on erityisen kaunis jo ensimmäisten kuukausien symbioosin vuoksi, mutta yhtä tärkeä on isän ja lapsen välinen suhde. Vanhemmuuskaan ei ole sukupuolesta kiinni, vaan tärkeintä on, että lapsella on turvallinen aikuinen tai useampi ympärillään, oli sitten kyseessä äiti, isä, isovanhempi tai ylipäätään tärkeä ja rakas ihminen, joka antaa lapselle rakkautta ja lämpöä.
“Tyttölapset ovat nopeampia kehittymään”
Tilastollisesti tytöillä voi olla pieni etumatka varhaisessa kehityksessä, mutta ero taitaa olla loppupeleissä aika marginaalinen. Kehitys ei taida kulkea yksioikoisesti tietyllä tavalla ja tietyssä järjestyksessä vain sukupuoleen perustuen. Tyttö voi oppia uusia asioita nopeasti, niin poikakin. Siinä missä joku vauva oppii ryömimään ja toinen puhumaan ennätystahtia, kolmas tekee kaiken vähän myöhemmin ja omaan tahtiin. Lopulta jokainen oppii, kun on siihen valmis, eikä sukupuoli ole siinä määräävin tekijä.
Millaisia kliseitä sie olet kuullut ja huomaatko kliseiden pesiytyneen omaan arkeen?
Vastaa