Viimeistään siitä tietää olevansa kunnolla keski-ikäistynyt, kun ei voi lakata päivittelemästä, kuinka aika rientää. Toki keski-ikäistymisen tuntee nahoissaan (ja luissaan ja ennen kaikkea selässään), mutta ajankulun nopeutuminen on vahvin keski-iästä kertova merkki. Voisin jaaritella loputtomiin keski-iästä ja myös siitä, kuinka ihan oikeasti kivaa on olla lähempänä neljääkymmentä kuin kahtakymmentä, mutta tämän postauksen aiheena on ihan vaan syksyn parhaat palat.
Syksyn paras juttu oli viikonloppureissu Porvooseen. Porvoossa käyminen on ollut toivelistallani jo pitkään, ja nyt toiveeni toteutui. Porvoo oli aivan ihana – kapeat kadut, värikkäät puutalot, söpöt pienet puodit ja kahvilat sekä polut joen varrella saivat minut vakuuttumaan siitä, että Porvoo on yksi Suomen kauneimmista kaupungeista.
Syksy, mikä ihana tekosyy notkua ulkona ja kuvata sieniä. Turussa on ollut tänä vuonna aivan kivat syysilmat, joten meidän porukkamme on ollut paljon ulkona. Taapero on saanut harjoitella kävelemistä, pyllähtelyä, lätäköissä lompsimista ja puolukoiden keruuta omaan tahtiin, ja spanieli on saanut toteuttaa vapaasti sisäistä kaivuukonettaan. Luonnossa on ihmisen hyvä olla, varsinkin syksyllä!
Paras retki suuntautui Piikkiön linnavuorelle, jossa kävimme monen vuoden tauon jälkeen koko perheen voimin. Syyskuun puolella oli vielä todella lämmintä, mutta linnavuori oli silti aurinkoisenakin päivänä vähän aavemainen, mutta kaunis paikka.Paras syysfiilistely puolestaan oli visiitti Kurpitsapuistoon, jossa korkkasimme glögikauden. Muksu ihmetteli kurpitsoja, spanieli haisteli kaihoisasti kurpitsamakkaroiden perään.
Paras yllätys oli se, että mie, joka en ikinä voita yhtään missään yhtään mitään, voitin arvonnassa perhekuvauksen! Minulla käy harvoin tuuri missään arvonnoissa, mutta nähtävästi sen kerran, kun onni suvaitsee potkaista, voitan jotain oikeasti kivaa. Anastasia otti meistä ihania kuvia Saaronniemessä, ja leikittelen ajatuksella, että tekisin kuvista kollaasitaulun.
Syksyn parhaista päivällisistä vastasi tietenkin merimies, joka vastaa meillä suurimmaksi osaksi ruoanlaitostaan, kotona ollessaan. Kaikki kunnia merimiehelle, mutta Pizzeria 450° -pizzat ovat ihan järkyttävän hyviä! Ja niin on muuten myös piparkakulta maistuva Elovena-välipalakeksi. En ole mikään keksien mussuttaja, mutta tämän hetken lempiherkkuni on kahvi ja välipalakeksi.
Syksyn yksi parhaista hetkistä oli se, kun pitkästä aikaa ehdin leipoa. En mitään mahdottoman monimutkaista ja upeaa, vaan ihan vaan vadelmapiiraan. Rakastan leipomista, mutta muksu- ja koira-arjessa ja varsinkin merimiehen työreissujen aikana en hirveästi ehdi edes harkita leipomista.
Syksy on ollut todella kiva. Ja mikä parasta, kohta on joulu!
Vastaa