Niin on taas isänpäivän aika. Meän pienessä perheessä isänpäivää juhlistetaan virallisesti toista kertaa (koirapapan isänpäivää on juhlittu jo viidesti). Minulle isänpäivän mukana tulee ristiriitaisia tunteita. Iloa ja kiitollisuutta, mutta myös kaipuuta ja vähän surua.
Olen onnellinen siitä, että tyttärelläni on turvallinen isi, joka on ottanut vahvasti isän roolin haltuun jo heti synnytyssalista lähtien. Merimies on pitänyt mielellään osuutensa vanhempainvapaasta, mikä on selvästi vahvistanut isin ja tytön suhdetta. Hän jaksaa naurattaa, halia, leikkiä ja opettaa. Yhdessä isi ja tyttö soittavat milloin mitäkin soitinta, lukevat kirjoja ja ihan vaan hassuttelevat. Tyttö hekottaa isin jutuille välillä niin, että koko pieni lapsi hytkyy ilosta. Nämä arkiset hetket saavat sydämeni menemään ihan mutkalle kiitollisuudesta.
Vaikka kerran kello neljä yöllä vaivalla pumppaamani maidot menivät liian innokkaasti siivoavan miehen ansiosta viemäriin ja kriisin uhka leijui vahvasti ilmassa, tästäkin kamalasta tragediasta huolimatta olen onnellinen siitä, että lapsellani on vakaa ja lämmin isä. (Pumppaajat ymmärtänevät kriisin syyt.)
Mutta minulle isänpäivä ei ole pelkkää iloa, vaan haikeutta ja kaipausta. Oma isäni poistui vain muutama vuosi sitten taivaallisille poroerotusaidoille. Hän ei koskaan ehtinyt tavata tyttärentytärtään. Isänpäivä muistuttaa minua siitä, etten voi enää soittaa isälleni ja kysyä, mikä poro on saapunut kotitarhaan tai mistä palkisesta joku sarvipäinen sankari joudutaan hakemaan. Eikä isä saa kuulla lapsenlapsensa riemunkiljahduksia tai nähdä lapsen touhuja.
Isänpäivä on täydellinen ajankohta pysähtyä huomioimaan pieniä, mutta myöhemmin tulevaisuudessa merkityksellisiksi muuttuvia hetkiä. Meidän perheessämme ne ovat taaperon hekotusta, helliä halaushetkiä, yhteisiä mettäretkiä, hyvin tahmaisia pusuja ja koiran innokasta hännänheilutusta. Omasta lapsuudestani muistan, kuinka isän kanssa lähdettiin kelkalla luppomettään eli pudottamaan poroille puista luppoa (naavaa suomeksi). Isä oli pakannut meille mukaan eväsleivät ja termariin kaakaota. Kevättalven auringon lämmittäessä pidimme keskellä korpea evästauon porojen ympäröiminä.
Merkityksellisimmät muistot muodostuvat monesti sellaisista hetkistä ja teoista, jotka tapahtumahetkellä tuntuvat kovin arkisilta ja ehkä jopa sinällään mitäänsanomattomilta. Mutta minusta lämpimiä muistoja yhdistävät läsnäolo, huolenpito ja turvallisuus. Arkisetkin jutut voivat muuttua siis rakkaiksi muistoiksi.
Tänä isänpäivänä haluan toivottaa hyvää isänpäivää kaikille upeille isille. Erityisen paljon lämpöä lähetän sinulle, jolle päivä on tavalla tai toisella haastava. Et ole yksin.
Millaisia muistoja, tunteita tai ajatuksia sinulla on isänpäivästä? Onko sinulla joku erityinen tapa juhlistaa tätä päivää vai tuo se ehkä mukanaan myös haikeutta?
Ensimmäiset neljä kuvaa on ottanut upea Anastasia.
Vastaa