Arki yksivuotiaan kanssa on välillä yhtä vuoristorataa. Päivän aikana on huutoa, kiukkua, yliväsymystä ja uhmaa, mutta myös tahmaisia pusuja, iltasatuja, halauksia ja hekottelua, kun taaperon napaa puhaltaa. Ja sitten meillä on vielä todella aktiivinen ja vauhdikas koira, jolla on myös aikamoinen eroahdistus. Onneksi uhmakohtausten ja vilkkaan koiran aiheuttamiin hermovaivoihin on myös lääke – se on tietenkin luonto. Kun pääsen tutuille mettäpoluille, kaikki sähellys muuttuu melkein kuin taikaiskusta helpommaksi.
Joku on sanonut, että vanhemmuus on niin paljon helpompaa ulkona, enkä voi muuta kuin olla samaa mieltä. Meillä taapero ei jaksa keskittyä leluihinsa tai leikkeihin sisätiloissa kahta minuuttia pidempään, mutta ulkona hän jaksaa ihmetellä lätäköitä ja sammalmättäitä loputtomiin. Sisätiloissa koira lähinnä nukkuu tai seuraa ihmisiään vessaankin asti, mutta ulkona luppakorva saa olla koira.
Lapsiarki on ulkona ja luonnossa helpompaa
Luonnossa oleminen rauhoittaa äitiä ja lasta jopa pahimpina uhmakiukkupäivinä. Mettässä on ihanan hiljaista, ja hiljaisuudessa saan ladattua akkuni parhaiten. On ihan parasta, kun taustalla kuuluu vain tuulen huminaa, lehtien kahinaa ja lintujen laulua. Ja taaperon innostunutta hihkumista ja spanielin tuhinaa, parasta!
Luonnossa keho ja mieli rauhoittuvat, kun turhia ärsykkeitä ja virikkeitä ei ole tarjolla. Luonnossa koen parhaiten, kuinka keho ja aivot saavat hengähdystauon. Kaiken väsymyksenkin keskellä koen, että mielialani paranee noin miljoona prosenttia luonnon hellässä huomassa.
Luonnonhelmassa ollessani muistan ainakin kahden sekunnin ajan, ettei minun aina tarvitse suorittaa, vaan voin ja voin vain keskittyä hetkeen. Varsinkin, kun hetki, johon saan keskittyä, tarkoittaa luonnossa useimmiten lapsen valloittavaa hymyä luonnon ihmeiden äärellä tai koiran tuulessa lerpattavia luppakorvia.
Luonnossa olemisen hyödyt
Luonnossa liikkuminen kehittää valtavasti lapsen motorista kehitystä, ja lisäksi lapsi oppii olemaan sinut luonnon kanssa. Että hän on osa valtavaa kokonaisuutta. Että luonto on paikka, jossa on jatkuvasti opittavaa, ihmeteltävää ja tutkittavaa. Luonto on lapselle todellinen aarreaitta!
Luonnossa sekä lapsi että koira pääsevät purkamaan energiaansa turvallisesti. Taapero saa taapertaa vapaasti, tutkia jäkälää ja mättäitä ja seikkailla, ja koira saa nuuskutella, kaivaa koko spanielisielunsa kyllyydestä ja tarkkailla oravia ja lintuja. Annan molempien sankareiden tutkia aika vapaasti luontoa – toki seuraan ja valvon, mitä lapsikulta ja koira keksivät milloinkin tehdä, mutta pyrin pysyttelemään taustalla, seuraamaan ja nauttimaan itsekin luonnosta. luonnossa ei tarvitse koko ajan olla rajoittamassa, varoittamassa tai kieltämässä.
Luonnossa ei ole turhaa melua, valoa tai hälinää, mutta epätasaisessa maastossa lapsi saa käyttää aivojaan ja kehoaan ihan eri tavalla kuin sisätiloissa. Mettäretken jälkeen on huomattavasti rauhallisempi meno kotona. Kun lapsi ja koira saavat liikkua vapaasti, eikä tarvitse rajoittaa jokaista askelta, energia purkaantuu tasaisemmin.
Luonnossa on todellakin helpompaa olla vanhempi.
Vastaa