En muista, koska viimeksi olen päässyt sukeltamaan jonkin hyvän ja koukuttavan kirjan maailmaan, mutta minusta on tullut mestari käymään suihkussa pikavauhtia. En ole hirveästi viettänyt aikaa yksin, mutta yksin olemisen sijaan saan juhlasaattueen mukaani jokaiselle vessakäynnille. Ulos lähteminen kestää kolme kertaa kauemmin kuin aiemmin, sillä aina joku kinnas, pipo, kenkä tai kakkapussirulla on hukassa – epäilen, että meillä asuu kummitus, joka kätkee tavaroitamme ihan mielivaltaisesti. Epäilen myös, että kotikummituksemme on vajaan metrin mittainen ja oppinut muutama kuukausi sitten kävelemään.
Tältä näyttää arki, kun kotona on yksivuotias ja koira, ja kaikki ympärillä tuntuu pyörivän pienten käsien ja tassujen ehdoilla. Kun puoliso on poissa puolet ajasta ja taustalla soi jatkuva ÄÄTTTI ja koira katsoo syvälle silmiin ja haluaa rapsutuksia tai lenkille, oman ajan löytäminen arjessa on kaukaiselta kuulostava konsepti. Minulle oma aika tarkoittaa juuri nyt lähinnä sitä, että saan syödä lounasleipäni seisten keittiössä ilman, että kukaan roikkuu lahkeessani. Ja samalla pidän silmällä, mitä suurimman osan ajasta tiukasti lahkeessani roikkuva tapaus touhuaa.
Lisää omaa aikaa arjessa
Miten löytää lisää omaa aikaa arjessa, jossa on mahdotonta löytää omaa aikaa? Haluan kirjoittaa aiheesta blogipostauksen ennen kaikkea haastaakseni itseni löytämään paremmin pieniä hetkiä kiireisessä arjessa. Olen todella huono muistamaan, että itsestään huolehtiminen ei ole itsekästä, vaan välttämätöntä oman jaksamisen kannalta. Ja äidin jaksaminen on suhteellisen tärkeää ihan koko perheen kannalta.
Ennen kaikkea opettelen nauttimaan hetkistä ilman puhelinta. Etötyöpäivinä lapsen ollessa päiväkodissa pyrin tekemään pienen lenkin koiran kanssa ihan vain kahdestaan. Jo pienikin happihyppely mettässä voi tuntua ylellisyydeltä kaiken arjen sähellyksen keskellä. Varsinkin, kun maltan jättää puhelimen taskuuni enkä vastaa viesteihin, skrollaa Instagramissa tai multitaskaa.
Lapsen päiväunet. Minun on todella vaikea saada nukuttua silloin, kun muksu nukkuu. Koska muksu nukkuu vain ja ainoastaan sylissäni kotona ollessaan, yritän hyödyntää tämän ajan siihen, että luen kirjaa tai työstän blogipostausta. Eli sen sijaan, että jään epätoivoisena odottamaan unen tuloa, teen asioita, joista tykkään!
Etätyöpäivinäkin keskityn pitämään lounastauon. Tämä on noloa myöntää, mutta etätyöpäivinä lounaani on useimmiten leipää ja kahvia, enkä oikeastaan pidä kunnon taukoa, vaan istun koneen äärellä. Tai sitten pesen pyykiä tai pidän siivousvartin. Tässä minulla on paljon petrattavaa ja aion tehdä ryhtiliikkeen: opettelen pitämään ihan oikean lounastauon.
Liikunta rutiiniksi. Raskauden ja synnytyksen jälkeen liikuntatauko venähti aivan liian pitkäksi, ja jatkuva univaje ei auta innosta palaamaan liikunnan pariin. Samalla tiedostan, kuinka voin paljon paremmin, kun saan liikuttaa kehoani. Eroahdistuskoiran, töiden, univajeen ja äitivaihetta elävän taaperon yhdistelmä vaan tekee liikuntaharrastuksista hitusen haastavan, mutta nyt loppuvuodesta aion panostaa enemmän liikkumiseen. Olenkin jo aloittanut juoksemisen ja kotitreenit uudelleen ja muistan taas, kuinka paljon rakastan juoksemista. Jo lyhytkin kyykkysavotta piristää mieltä!
Huumori auttaa jaksamaan. Arki ei mene aina täysin suunnitelmien mukaan. Tenavan päiväunet saattavat jäädä minimiin, koira päättää leikkiä juuri silloin, kun haluaisin hetken aikaa keskittyä tekemään jotain muuta tai pyykivuori katsoo minua syyllistävästi. Mutta samalla tämä on juuri sellainen arki, josta olen haaveillut. Itseironia ja huumori ovat minusta parhaat keinot saada arki näyttämään edes vähän kevyemmältä. Ja kun arki tuntuu kevyemmältä, ihan vaan nopeat kahvi- ja hengähdystauot tuntuvat melkein omalta ajalta. Ehkä tässä on taustalla se, että positiivisempi ajattelu auttaa tarkastelemaan asioita oikeissa mittasuhteissa.
Kun arki on yhtä sirkusta
Arki yksivuotiaan ja koiran kanssa on välillä yhtä sirkuksen pyörittämistä, mutta en halua keskittyä vaan kiireeseen tai säheltämiseen, vaan muistaa myös ne suloiset puolet. Rapainen tassunjälki eteisen lattialla ja sottapytyn hymy ruoan lentäessä suun sijaan syöttötuoliin muistuttavat minua siitä, että tämä elämänvaihe on kaikessa kaaottisuudessaan just hyvä.
Ja kaiken kaoottisen tohinan keskellä itsensä huolehtiminen on hirvittävän tärkeää. Vaikka usein oma tauko tarkoittaa viidessä minuutissa kahvikupin tyhjentämistä, lyhyelläkin paussilla on hyvää tekevä vaikutus vanhempaan lapsi- ja koira-arjessa.
Miten sie saat omaa aikaa arjessa?
Vastaa