Viime aikoina olen törmännyt somessa aivan liian usein keskusteluihin, joissa kotiäidit ja työssä käyvät äidit asetetaan vastakkain. Päiväkodit maalataan vihoviimeisiksi paikoiksi pienille lapsille, ja samalla syyllistetään vanhempia, jotka vievät lapsensa hoitoon. Keskustelun sävy on kova, mustavalkoinen ja usein vailla ymmärrystä erilaisia elämäntilanteita kohtaan.
Olen kyllästynyt lukemaan ajattelemattomia kommentteja siitä, kuinka päiväkoti olisi itsekkään vanhemman valinta. Tai siitä, että jos lapsia päättää hankkia, ne pitäisi jaksaa hoitaa täysin omin voimin. Todellisuus on huomattavasti monimutkaisempi kuin nämä yksinkertaistukset ja olettamukset antavat ymmärtää.
Pitäisi olla itsestään selvää, että varmasti suurin osa perheistä tekee parhaansa. Ratkaisut tehdään sen perusteella, mikä on perheelle ja lapselle paras vaihtoehto. Kaikilla perheillä ei ole taloudellista mahdollisuutta jäädä kotiin. Kaikilla ei ole tukiverkostoa, jolla saataisiin paikattua arjen kuormitusta. On suorastaan kohtuutonta olettaa, että lapsi viedään päiväkotiin vain siksi, ettei vanhempia huvita hoitaa omaa lastaan.
Korostan, että arvostan kotiäitiyttä valtavasti. Kotiin jääminen lapsen kanssa on arvokasta työtä, joka vaatii sitoutumista, voimaa, sopeutumiskykyä, lempeyttä, vahvuutta, jaksamista ja rakkautta. Mutta aivan yhtä lailla arvostusta ansaitsee jokainen vanhempi, joka käy töissä ja huolehtii lapsensa tarpeista. Vanhemmuuden arvo ei määräydy sen mukaan, onko lapsi kotihoidossa vai varhaiskasvatuksen piirissä.
Itselläni ei ole taloudellista mahdollisuutta jäädä kotiin lapsen kanssa. Olen lama-ajan lapsi, joka varttui porotilalla, ja tiedän miltä tuntuu elää perheessä, jossa rahaa ei ole liikaa. Tätä kokemusta en halua siirtää omalle lapselleni. Haluan pystyä turvaamaan hänen tulevaisuutensa etenkin näinä epävarmoina maailmanaikoina. Haluan, että hänellä on mahdollisuus opiskella, harrastaa ja valita polkunsa vapaammin kuin mitä itse pystyin. Emme tiedä, millainen tulevaisuus meillä on edessä – muuttuuko esimerkiksi koulutus maksulliseksi, miten ilmastonmuutos vaikuttaa arkeemme tai miten työelämä kehittyy – enkä halua kaventaa lapseni mahdollisuuksia jo nyt.
Haluan tuoda keskusteluun myös henkilökohtaisen näkökulman. En itse käynyt päivääkään päiväkotia. Olen siitä monella tapaa kiitollinen: sain olla paljon luonnossa ja porojen kanssa. Samalla kuitenkin koen, että sosiaaliset taitoni jäivät monelta osin vajaiksi, ja olen joutunut paikkamaan tätä paljon aikuisiällä. Siksi koen, että on täysin tervettä, että lapsi oppii jo varhain toimimaan erilaisten ihmisten kanssa, ryhmässä ja yhteisössä.
Usein kuulee kritiikkiä siitä, että päiväkodissa lapset oppivat niin sanottua laitosmaista toimintaa. Mitä pahaa siinä on? Haluan, että lapseni oppii yhteistyötä, joustamista ja toisten huomioon ottamista. Haluan, että hän kokee olevansa osa yhteisöä, ei vain oman elämänsä keskipiste. Maailmassa on jo tarpeeksi individualismia, joten minusta yhteisöllisyyden oppiminen ei ole todellakaan uhka, vaan taito.
Kyllä, luen uutisia, enkä voi välttyä järkyttäviltä uutisilta, kuten Turussa tapahtuneelta kolmivuotiaan pahoinpitelyltä päiväkodissa. Tällaiset uutiset pysäyttävät ja pelottavat. Mutta yksittäinen, kamala teko ei tarkoita sitä, että kaikki päiväkodit tai varhaiskasvattajat olisivat vaarallisia. Pikemminkin vähättelevää on unohtaa, että suurin osa tekee työtään suurella sydämellä ja ammattitaidolla. Resursseja voisi todellakin olla enemmän, mutta varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat useimmiten ammattilaisia, jotka tietävät, miten toimia eri tilanteissa.
Vanhemmuus ei ole kilpailu, eikä ideologinen taistelu. Toivottavasti lapseni tulevaisuudessa ei ole enää vastakkainasettelua kodin ja päiväkodin ja äitien välillä.
Vanhemmuus on jatkuvaa tasapainoilua, valintojen tekemistä ja niiden seurausten arviointia, epävarmuutta ja yritystä tehdä parhaansa niillä resursseilla, jotka kullakin perheellä on käytössään. Sen sijaan, että jatkaisimme toistemme syyllistämistä, voisimme ehkä vaan pysähtyä ja havahtua siihen, että me kaikki yritämme selvitä ja rakastaa lapsiamme parhaamme mukaan. Oli lapsi päiväkodissa tai kotona.
Vastaa