Tammikuu alkoi Äkäslompolossa purevassa pakkassäässä ja päättyi vähän yllättäen suht viileissä olosuhteissa Turussa. Jopa Varsinais-Suomessa on ollut kunnon talvi! Lunta, pakkasta ja alkutalven aurinkoa – mitä muuta sitä ihminen voikaan tarvita!
Paluumatka Turkuun sujui aivan hyvin, vaikka autojunalla matkustaminen taaperon ja reaktiivisen koiran kanssa on vähän säätämistä. Usein paluumatka on haikea koti-ikävän iskiessä jo heti hyttiin astuessani, mutta nyt paluuta helpotti se, että äitini saapui kuun edetessä kylään.
Yksi parhaita asioita tammikuussa olikin se, että sain äitini kylään merimiehen ollessa paljon pois töiden vuoksi. Äidin vierailut ovat aina toivottuja, mutta nyt tammikuussa äidin läsnäolo oli erityisen toivottua, sillä meillä oli yhtä sairastupaa koko kuukausi. Oli mahatautia, oli flunssaa, ja jos olisin ihan yksin ollut, melkoista räpeltämiseksi olisi arki mennyt kipeän lapsen ja aktiivisen koiran kanssa.
Ennen sairastelukierrettä pesueemme nautti talvisesta lähimetsästä. Kunpa Turussakin saataisiin näin kaunis ja luminen talvi tulevinakin vuosina!
Yksi tammikuun parhaista hetkistä oli se, kun pääsin ihan yksin lenkille ennen sairastuvalla joutumista. Yksin! Ihan hirveästi en lapsen ja koiran kanssa omalla ajalla voi keulia, joten pieni hengähdystauko arjen sähellyksen keskellä oli tarpeen.
Taaperon näkökulmasta tarkasteltuna tammikuu oli muodin juhlaa. Taapero ei tyytynyt harjoittelemaan vain villahaalarin tai sukkien pukemista, vaan ainutlaatuisia ja unohtumattomia yhdistelmiä on saatu ihastella loputtomiin. Suosikkejani olivat patakinnas jalassa ja mummun matkalaukun remmin pukeminen vuoksi. Haute couture!
Sellainen oli tammikuu. Talvea rakastavan mielestä oikein kiva sairastelusta huolimatta.
Vastaa