Tällä viikolla vietetään jälleen Lukuviikkoa, jonka teema on tänä vuonna erityisen innostava: lukemaan oppiminen. Lukuviikon aikana painotetaan, kuinka lukeminen on juhlaa ja tuo mukanaan iloa.
Ja sitähän lukeminen on, juhlaa. Lukeminen kehittää sanavarastoa mutta tuo myös elämään seikkailua, lohtua, turvaa, inspiraatiota ja nautintoa.
Lukeminen myös avartaa maailmaa, terveisin lapinjuntti, joka syrjäkylässä varttuessaan tutustui kaukaiselta tuntuvaan maailmaan juuri kirjojen kautta. Olen itse ollut lapsesta asti todellinen lukutoukka, joka uppoutui kirjoihin niin intensiivisesti, että ympäröivä maailma unohtui välillä tyystin. Kuinka nautinkaan siitä, kun hyvä tarina imaisi minut mukanaan ja sivujen välistä löysin uusia maailmoja. Lukeminen ruokki mielikuvitustani, rikasti kieltäni ja opetti, että ihmiset voivat ajatella, tuntea ja elää monin eri tavoin.
Toivon, että myös oma lapseni saa joskus kokea saman. Iloa ja riemua, kun hän löytää omat lempikirjansa, jotka nappaavat hänet uusiin ihaniin ulottuvuuksiin.
Lukeminen on etuoikeus, joka mahdollistaa pääsyn paikkoihin, joihin ei muuten pääsisi. Kirjat antavat mahdollisuuden tutustua elämään toisten silmin ja opettaa ymmärtämään kokemuksia, joita ei itse ole voinut kokea. Siksi uskon, että lukeminen vahvistaa myös empatiaa. Kun oppii eläytymään tarinan henkilöihin, oppii ehkä samalla tarkastelemaan muitakin ihmisiä lempeämmällä silmällä. Ajattelu saa uusia sävyjä. Lapsi, jolle luetaan, saa enemmän kuin ehkä osaamme edes ajatella.
Lukemaan oppiminen on suuri merkkipaalu lapseni tulevaisuudessa, mutta yhtä tärkeää on minusta oppia rakastamaan itsessään lukemisen kokemusta. Kirjat eivät ole vain läksyjä tai velvollisuuksia, vaan elämyksiä, joihin voi palata yhä uudelleen.
Tällä hetkellä iltasatujen lukeminen on jo elämys, kuten alla oleva kuva ehkä antaa osviittaa:
Ehkä siksi Lukuviikon ajatus kolahtaa minuun.
Minusta lukeminen todella on juhla, johon pääsee osallistumaan joka päivä.
Vastaa