Me kävimme päiväreissulla Italiassa. No ei nyt sentään, vaikka Kemiönsaarella sijaitseva Söderlångvikin museokartano omenapuutarhoineen ja luontopolkuineen on erinomainen päiväretkikohde, ja siinä on ripaus Amalfia. Upean kartanon takaa pilkottava meri, vehreät omenatarhat ja kartanon ylellinen miljöö tekivät mielelleni tepposet, ja hetkittäin tuntui aivan siltä kuin olisimme päässeet uudestaan häämatkallemme Italiaan ja ennen kaikkea Ravelloon. Kaiken kruunasi kiireetön loppukesän tunnelma – kyllä, vaikka olimme liikkeellä energisen tahtotaaperomme kanssa, Söderlångvik otti meidät lämpimästi vastaan, vähän samalla tavalla kuin Ravello toivotti meidät nelisen vuotta sitten tervetulleiksi. Vain Välimeri puuttui, ja italialaisen gelaton sijaan söimme Närpes Glassfabrikin jäätelöä, mutta tunnelma oli kohdillaan.
Söderlångvikin kartano Kemiönsaarella osoittautui vähän vahingossa kohteeksi, jossa meillä meni monta tuntia. Söderlångvik sopisi hyvin kahden aikuisen tutkimuskohteeksi, mutta en osannut etukäteen edes ajatella, kuinka ihana paikka se olisikaan kaksivuotiaan kanssa. Söderlångvik on todella lapsiystävällinen!
Kartanomuseossa taaperon kanssa
Söderlångvik toimi aikoinaan liikemies ja taidemesenaatti Amos Andersonin kesäkotina, ja Italia oli inspiraatio alueen rakennusvaiheessa. Vuodesta 1965 Söderlångvikin päärakennuksessa on toiminut Andersonin elämää ja hulppeaa taideokoelmaa esittelevä museo. Itseäni kiehtoi erityisesti 1930-luvun tunnelma ja ihastuin kirjastohuoneeseen ja presidentinhuoneeseen. Molemmat kelpaisivat sellaisinaan tulevaisuuden kotiimme – jos nyt joskus satumme muuttamaan kartanoon ja tarvitsemme presidentinhuoneen.
Jos museokäynti kaksivuotiaan villivarsan kanssa etukäteen vähän hirvitti, sain yllättyä positiivisesti. Museo ei itsessään ole valtavan suuri, joten villivarsa ei ehtinyt kyllästyä. Lisäksi vierastus pitää onneksi museossa pahimman vauhdin loitolla, joten tällä kertaa taideteokset ja kartanon irtaimisto saivat olla turvassa.
Kartanon puutarha-alue, jossa on vielä jäljellä kaikuja 1930-luvun loppupuolelta, oli minusta erityisen ihana. Tällaisessa puutarhassa kelpasi varmasti flaneerata merta katsellen ja suihkulähteen pulppuamista kuunnellen. Alussa mainitsin Italia-tunnelmasta, ja juurikin puutarha, valtavat omenatarhat ja merenläheisyys saivat ajatukset hetkeksi siirtymään Ravelloon.
Mitä tehdä Söderlångvikissä?
Jos museokäynnin oheen haluaa liittää luontoretken, se onnistuu hyvin Söderlångvikissä, jonka alueella risteilee useampia reittejä. Me emme tällä kertaa lähteneet pitkälle retkelle, vaan kiersimme lähinnä kartanolauetta ja piipahdimme myös Leppäkerttupolulla, jonka varrelle on piilotettu nimensä mukaisesti maalattuja leppäkerttukiviä. Leppäkerttujen bongaaminen isin sylissä oli selkeästi taaperon mielestä mukavaa viihdykettä.
Jatkoimme Leppäkerttupolulta näköalapaikan kautta kohti luumupuutarhaa. Näköalapaikalle nouseva polku ei ole esteetön, eikä sinne pääse lastenrattailla. Meidän retkellämme nousu ei haitannut, sillä lapsi sai (noh, halusi) kävellä osan matkaa itse. Ja suurimman osan ajasta taapero sai retkeillä isin sylissä.
Näköalapaikalle on rakennettu penkkiryhmä, jossa taapero sai mutustaa eväitä ennen matkan jatkumista. Ihan kivat näkymät!
Retkemme päättyi Glassgaraget-kahvilaan, jossa söimme omenapiirakkaa ja Närpes Glassfabrikin jäätelöä. Omenapiirakka oli suussasulavaa, joskin oma osuuteni jäi hieman suunniteltua pienemmäksi, sillä taaperoverotus on nykyään ankara. Meillä lapsi saa reissuilla maistaa kakkua, ja tällä kertaa maistaminen tarkoitti sitä, että lapsi istui suu auki ja odotti palvelusväen pudottavan herkut suoraan taaperon auki ammottavaan kitaan.
Meillä ei ollut koiraa tällä kertaa mukana, hyvä niin. Onneksi kahvilassa oli kiva koira, joka selvästi tykkäsi taaperosta ja tervehti häntä pussaillen. Taaperon mielestä tämä oli kiva yllätys!
Alueella toimii myös ravintola Amos Krog, mutta tällä kertaa jätimme varsinaisen ravintolaruokailun kuitenkin seuraavaan vierailuun. Ehkä sitten, kun mukanamme ei ole kaksivuotiasta villivarsaa.
Söderlångvik taaperon kanssa – käytännön vinkkejä
Meidän kokemuksemme perusteella Söderlångvik sopii erinomaisesti päiväretkikohteeksi pienen lapsen kanssa. Tilaa juosta ja tutkia riittää, lapsille on oma leikkitupa ja alueella voi yhdistää saman päivän aikana museon, kahvilan ja ulkoilun. Taapero juoksi kartanon tiluksilla, tutki ympäristöä, etsi leppäkerttuja ja ihmetteli kaikkea vastaan tulevaa. Hän myös innostui kesken kipityksensä istumaan ja vain katselemaan satamaan lipuvaa laivaa. Siinä hän vain istui hetken hiljaa ja seurasi laivaa. Olin jo vähän unohtanut, miltä hiljaisuus kuulostaa.
Söderlångvikissa on tehty lapsille aivan mieletön leikkitupa. Pihalla voi laskea liukumäkeä, mutta sisällä vasta tutkittavaa ja leikittävää riittää! Lienee sanomattakin selvää, että kaksivuotiaamme mielestä Söderlångvikin paras osio oli juurikin mahtava leikkipaikka, joskin poluilla kipittäminen oli myös hyvin hauskaa.
Lapsiperheen käytännön tarpeet on huomioitu hyvin. Pysäköintialue on todella tilava, ja WC-tiloista löytyy hoitopöytä.
Koiran kanssa Söderlångvik voisi puolestaan olla hyvä retkikohde silloin, kun museokäynnin sijaan suunnitelmissa on kiertää kartanon ympäristöä ja luontopolkuja. Me jätimme tällä kertaa oman nelijalkaisen retkeilijämme hoitoon, jotta pääsisimme sisälle kartanoon.
Kannattaako Söderlångvikissa käydä?
Ehdottomasti! Söderlångvikissa yhdistyvät historia, luonto ja hyvä ruoka, ja kaiken lisäksi alue on kiva lapsillekin. Taaperolle ei tarvinnu väkisin keksiä sirkustemppuja, vaan kaksivuotiaalle riitti ihmeteltävää leppäkertuissa, ohi lipuvissa laivoissa, leikkituvassa ja ylipäätään kauniissa miljöössä. Ja aikuisille kartano, meri, omenapiirakka ja aavistus Ravellosta melkein keskellä Kemiönsaarta oli oikein mieluisa kokemus.
Yhteenveto: Söderlångvik saa meiltä viisi jätsipalaa viidestä.
Vastaa