Kellostapuli on Äkäslompolon kaunein paikka. Kellostapuli sijaitsee Yllästunturin ja Keskisenlaen kyljessä, ja helposti tunnistettavan muotonsa vuoksi se lienee yksi kuvatuimpia kohteita Äkäslompolossa. Kellostapuli on noin 500 metriä korkea, mutta huipulta avautuu ehkä maailman kaunein maisema.
Kellostapuli on minulle rakas paikka, ja nyt syksyn reissulla tunturiin kävelystä teki erityisen merkittävän sylissäni matkannut pieni piika, joka oli ensimmäistä kertaa äidin kotikylässä ja mummun luona. Juurten ja perheen merkityksestä olen kirjoittanut blogissani tarpeeksi monta kertaa, mutta minusta on ihanaa saada viedä sukuhistoriaa eteenpäin pienelle tytölleni. Haluan opettaa piikalle, että näissä maisemissa hänen esivanhempansa ovat jo satoja vuosia kulkeneet ja että tunturissa on hyvä olla. Paitsi ei ukonilmalla tai ihan kaameassa lumimyrskyssä.
Kellostapuli valikoitui piikan ensimmäiseksi tunturiksi juurten lisäksi myös siksi, että Kellostapuliin ei ole haastavaa kulkea. Vaikka piika nukkui onneksi sikeästi kantorepussaan, ei tyypin kanssa aina tiedä, kuinka pitkät päiväunet hän malttaa nukkua.
Kellostapuli on kaunis mihin vuodenaikaan tahansa. Kesällä, talvella, milloin vaan. Aiempia kuvauksiani Kellostapulista löytyy Kellostapuli-kategorian alta.
Merimies, lapsi, koira ja mie lähdimme liikkeelle Ihmisen ringistä. Oli ihanan rauhallista – varhaisen aamupäivän tunteina tunturiin päin ei ollut hirveästi muita matkalla. Varkaankurun luontopolunkin sivuavalla kodalla oli porukkaa kuukkeleita ruokkimassa, mutten ole koskaan tainnutkaan kulkenut tyhjän kodan ohi.
Vauvan kanssa tunturiin lähtö vaati ehkä hitusen enemmän suunnittelua, mutta retkemme sujui ongelmitta ja aivan tyytyväiseltä pienin patikoija vaikutti. Tärkeintä on se, että vauvalla on varmasti riittävästi lämmintä yllä. Tunturissa tuulee aina, ja varsinkin syksyn viileydessä ja talven purevassa pakkasessa ei heppoisin varustein kannata aikuisenkaan tunturiin suunnata. Meillä vauva tarkeni villakerrosten ja kevyttoppahaalarin yhdistelmällä kantorepussaan.
Meillä oli myös kaiken varalta varamaitoa tuttipullossa mukana, jos vaikka olisimme istahtaneet tunturin laella liian kauan ja nälkäkiukku yllättäisi pienen retkeilijän.
Kesänkijärvi lepäsi tyynenä, ja järven toisella puolella Kesänkitunturi kylpi auringon kullassa. En ole pitkään aikaan käynyt Pirunkurussa, sillä kiviseen kuruun en ole tohtinut lähteä touhottavan spanielin kanssa, vaikka muuten Arwen tulee kylkiäisinä mukanani joka paikkaan.
Parempaa ilmaa emme olisi voineet toivoa. Lokakuun alussa ei ollut vielä ehtinyt juurikaan yöpakkasia olla, ja aurinko lämmitti ihanasti.
Hitusen pakkanen oli jo puraissut maata. Ruska oli tänä vuonna vähän maltillinen, mutta kaunista silti tietenkin Äkäslompolossa oli, kuten aina säästä ja vuodenajasta riippumatta!
Ihan kivikkoisinta huippua emme lähteneet koluamaan, sillä olen ihan luokattoman kömpelö ihminen. Kaatuminen kantorepussa kulkevan ipanan kanssa ei ollut houkutteleva vaihtoehto.
Paluumatkalla Arwen päätti vetää jarrut aivan pohjaan aivan kuin ilmoittaakseen, että hänhän ei lähde tunturista yhtään mihinkään. Ymmärrän.
Kellostapuli on aina yhtä ihana ja helppo retkikohde. Paikka, jonne on aina ihan jokaisella kotikäynnillä päästävä hengittämään puhdasta ilmaa ja ihailemaan luonnon upeutta.
Vastaa