Avainsana: tunturivaellus
-
Varkaankuru talvella
Jos joku on joskus ihmetellyt, miten Varkaankuru lausutaan, vastaus on yksiselitteisesti Varkhaankuru. Komeasti yhdellä hoolla ja kolmella aalla, ei sen enempää eikä vähempää. Hoo lausutaan pehmeän sointuvasti, eikä huutaen. Älkää peljätkö, kielinörttiosio päättyy toistaiseksi tähän ja jatkunee muissa postauksissa. Aiheena on siis Varkaankuru, Äkäslompolon Lothlorién. Olen melko varma, että luontoäiti on aikoinaan lempipuutarhansa paikkaa miettiessään…
-
Ylläs on ykkönen
Minusta tuntuu, että Ylläs on vähän kuin yksisarvinen, joka on naamioitunut tunturiksi. Tällainen syvällinen ajatus pompsahti väkisinkin mieleeni, kun katselin vaaleanpunaisina ja vihreinä hehkuvia kiviä Keskisen lain suunnalta yhtenä heinäkuisena päivänä. Toisaalta olen jotenkin aina mieltänyt Ylläksen ylvääksi, arvokkaaksi leidiksi, joka kaitsee nuorempia tuntureita ympärillään. Tieteellistä pohjaa väittämälleni ei toki ole, mutta sallittakoon kevyt hörhöily…
-
Kellostapulia kohti
Jotenkin Äkäslompolossa ollessani tuppaa käymään niin, että patikkareissuni ovat alkaen viisitoista kilometriä, vaikka alun perin suunnittelisin käyväni vain kiikkumassa jossain tunturissa. On niin monta paikkaa, joissa haluan käydä, ja aika on rajallinen. Siksi ahnehdin ja survon yhdelle patikalle mahdollisimman monta lempipaikkaa. Niinpä päivänä eräänä kävin ensin Ylläksen huipulla, tästä jatkoin kohti Kellostapulia ja siitä mutkien…
-
Pyhäjärvi Kittilässä
Patikoin Kolarista Kittilään. No ei vaiskaan, kävelin kyllä Kolarin kuntaan kuuluvasta Äkäslompolon kylästä Kittilän puolella sijaitsevan Pyhäjärven rantamille, muttei nyt ihan tolkuttoman pitkästä reissusta ollut kyse. Koska mukavuudenhalu ja helpolla pääseminen olivat matkavarusteinani, seurasin suht uskollisesti Äkäslompolosta Pyhäjärvelle kulkevaa, mainiosti opastettua retkeilyreittiä sen kummemmin omia reittejä keksimättä. Kilometrejä tuli kaiken kaikkiaan kolmisenkymmentä, ja aikaa meni…
-
Kellostapulin kurusta Pirunkuruun ja Kukakselle
Olen välillä vähän random-ihminen. Yleensä tykkään suunnitella mahdollisimman paljon etukäteen, mitä milloinkin teen, mutta on muutama asia, joissa toimin ihan miten sattuu. Esimerkiksi leipoessani saatan silmäillä jotain ohjetta, mutta päädyn lisäämän mausteita oman mieleni mukaisesti. Ruokaa laittaessani lautaselle päätyy hyvinkin usein lähinnä seuraamuksia kokeilunhalusta järjestelmällisen reseptiseurannan sijaan. Ennen kaikkea taipumukseni sattumanvaraisuuteen iskee Äkäslompoloon päästyäni. Saatan…