Marraskuun harmaus on erinomainen tekosyy palata vielä syksyn lämpöön ja väreihin. Syksy on talven ohella lempparivuodenaikani, ja tänä vuonna syksy oli erityisen ihanaa aikaa.
Ehkä tärkein tekijä syksyn ihanuuteen oli tietenkin meän pieni piika, jonka uusia taitoja on ollut ihanaa seurata. Varovaiset höy-äännähdykset ovat muuttuneet riemunkiljahduksiksi ja huvittaviksi örähdyksiksi, ja vauva on löytänyt lamppujen ja katon tuijottamisen lisäksi kiinnostuksensa kohteiksi kädet ja jalat. Tällä hetkellä paras lelu on sukka, jota on kiva kiskoa jalasta!
Vauvan persoonan kehittyminen on todella kiehtovaa. Meillä näyttää olevan tulta ja tappuraa täynnä oleva ipana, jota nukkuminen ei hirveästi kiinnosta – öisin on kiva ähertää ja tunkea varpaita suuhun. Mutta ipana myös rakastaa hekottelua, sylittelyä ja pussailua.
Parasta liikuntarintamalla on se, että olen ylipäätään päässyt enemmän liikuntaan käsiksi. Synnytyksen jälkeen olen tietenkin koiran kanssa liikkunut päivittäin, mutta vähitellen olen kehoani kuunnellen lisännyt liikkumisen määriä. Näin 37-vuotiaana en ottanut itsestäänselvyytenä, että kehoni palautuisi synnytyksestä aivan saman tien, mutta hyvin kaikki on mennyt. Ihan vielä en lähde juoksulenkeille, mutta tunturipatikat ja linnavuoret ovat olleet erinomaista liikuntaa palautumiseen. Palautumisesta on tulossa juttua myöhemmin!
Myös vaunulenkit ovat alkaneet sujua. Vauva ei aluksi viihtynyt vaunussaan yhtään, mutta nyt neiti on alkanut jopa nukkua tuhista. Odotin raskausaikana syksyn vaunulenkkejä kovasti, joten on ollut ihanaa hiippailla pitkin kylänraittia vauva kyydissä.
Syksy on meidän pesueellemme retkien kulta-aikaa, eikä tämä vuosi ollut poikkeus – kävimme Kukaksella ja Kellostapulissa, Varkaankurussa ja Kesänkijärven ympäri. Fäbodassa ja Pietarsaaressa oli syksy kauneimmillaan, ja hullaannuin Halikon Kurpitsapuistosta.
Pitkästä aikaa kävimme myös Katariinanlaaksossa, joka oli älyttömän kaunis syksyisessä loistossaan.
Paras juhla oli tietenkin piikan kastejuhla, jonka pidimme Äkäslompolossa. Ristiäiset sujuivat pienellä porukalla lämminhenkisesti. Ristiäisissä oli mukana spanieli, joka otti juhlimisen niin tosissaan, että vuosisadan väsymys iski päivän päätteeksi.
Kaikessa arkisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan tämä syksy oli ihana. Toivottavasti talvi on yhtä kiva!
Vastaa