Heinäkuun parhaat

Heinäkuu oli meidän universumissa yksi vuoristorata. Kuukauden aikana vietimme ihania hetkiä lähiluonnossa ja saaristossa, mutta koimme myös aika ison pettymyksen (tästä kohta lisää). Vauva muuttui yhdessä yössä taaperoksi ja juhli ensimmäisiä synttäreitään, söin kesän ensimmäisen pehmiksen torilla, helteiset illat oli kauniit, ja kuun viimeisellä viikolla otimme varaslähdön kesälomaan. Heinäkuu oli siis aivan kiva.

Mutta. Löysimme viimein monen vuoden odotuksen jälkeen potentiaalisen talon, josta teimme tarjouksen. Ja samana päivänä saimme välittäjältä tiedon, että joku onnekas ehti ennen meitä tekemään hyväksytyn tarjouksen. Talokaupat jäivät muutamasta tunnista kiinni. Vielä kirjoitushetkelläkin harmittaa suuresti, ettemme vieläkään saaneet talokauppoja tehtyä.

Mutta, osa kaksi. Tämän postauksen tarkoituksena on koota heinäkuun parhaat asiat yhteen, joten se talonegatiivisuudesta. Maailmassa on jäätelöä, auringonpaistetta ja korvasta korvaan hymyilevä spanieli, joka oli heinäkuussa erityisen onnellinen. Se pääsi toimistokoiraksi, sai vahtia pikkusiskoa ja matkata lempipaikkoihinsa eli saaristoon, Pietarsaareen ja Äkäslompoloon.

Kuukauden kohokohta oli tietenkin se, että meän vauva on nyt vuoden ikäinen taapero! Raputyttö sai juhlia ensimmäistä kertaa syntympäiviään. Piika kehittyy entistä nopeampaa tahtia, eivätkä vanhemmat kohta pysy piltin perässä. Koko maailma on yksivuotiaalle täynnä ihmeitä ja mahdollisuuksia!

Paras päiväretki suuntautui Högsåraan, johon ihastuin. Högsåra on kaunis ja helppo retkikohde koko perheelle koiraa myöten. Varmasti palaamme myöhemminkin saarelle, tosin Arwen olisi voinut hyvin jäädä jo nyt pysyvästi Högsåraan. Luulen, että spanieli luulee olevansa yksi saaren lehmistä.

Kävimme koko perheen voimin ihan ensimmäistä kertaa yhdessä lounaalla ihmisten ilmoilla ja ihan Turun keskustassa asti! Paikaksi valikoitui Tårget, joka on tällä hetkellä lounaslempparini. Vähätorin alue on etenkin kesäaikaan ehdoton suosikkipaikkani Turun keskustassa, ja onneksi kivjoa ravintoloita ja kahviloita löytyy juuri näiltä kulmilta.

Heinäkuussa Turun valtasi lämpöaalto, mutta helteissä on se hyvä puoli, että illat ovat todella kauniit. Iltakävelyt olivatkin heinäkuun parhaita hetkiä. Illoissa on nyt jo loppukesän haikeutta, kaihoa ja kultaa, ja minusta on ihana seurata luonnon valmistautumista seuraavaan vuodenaikaan.

Seurasin myös näiden kahden sankarin suhteen kehittymistä. Muksun vuorovaikutustaidot kehittyvät hurjaa vauhtia, ja mitä enemmän lapsi kehittyy, sitä kiintyneempi koira on ihmissiskoonsa. Arwen on suhtautunut koko ajan lapseen todella kärsivällisesti ja hellästi, mutta pusuttelujen määrä ja taaperon lähelle hakeutuminen ovat viime aikoina olleet ihan eri tasolla.

Minulla on kesäloma vasta elokuussa, mutta otimme kevyen varaslähdön loman viettoon jo heinäkuun puolella – lähdimme viettämään Pietarsaareen Jaakon päiviä. Kävimme syömässä jäätelöä Skorpanissa, joka on ehkä lempparikahvilani, ja kävelimme pitkin Skatan katuja. Skatassa on aina kiva käydä, se on Suomen suurimpia yhtenäisiä puutaloalueita, jonka värikkäät talot ovat peräisin 1700- ja 1800-luvuilta.

Yhtenä aamuna Pietarsaaressa, kun kävin koiran kanssa ulkona, oli todella kaunis usva. Juuri tällaisia loppukesän aamuja rakastan!

Pietarsaaresta matka jatkui kohti Äkäslompoloa. Hellettä on täälläkin, mutta onneksi kohta pitäisi ilmanalan viiletä. Onneksi minulla on etätyöpäiviksi todella tehokkaita apulaisia. Mitähän työnteosta tulisi ilman näitä kahta sankaria.