Kesäloman ensimmäinen ja toinen viikko olivat hujahtaneet Äkäslompolossa, mutta kolmas viikko toi muistutuksen siitä, että arki olisi aivan pian alkamassa. Lähtö kotikonnuiltani on aina yhtä vaikeaa, mutta onneksi kesäloma ei ollut vielä päättymässä – emme palanneet heti Turkuun, vaan valuimme Suomen kartalla alaspäin hitaasti ja välietappien kautta. Ensin Raahen kautta Pietarsaareen, josta sitten palaisimme lopulta takaisin Turkuun.
Langin Kauppahuone Raahessa
Raahessa pysähdyimme moikkaamassa ystävääni ja samalla testasimme myös ihan Raahen ytimessä sijaitsevan hotellin, Langin Kauppahuoneen, joka on sisustettu Kauppahuoneella asuneiden tai sen toimintaan vaikuttaneiden henkilöiden innoittamana 1800-luvun hengessä. Sen lisäksi, että Kauppatalo on historiallisesti arvokas ja mielenkiintoinen kohde, valitsimme kyseisen majoituspaikan koiraystävällisyyden vuoksi. Me yövyimme hurmaavassa Johanna-rouvan huoneessa, jonne koiravieraat ovat tervetulleita. Saavuttuamme perille huoneessa oli valmiina odottamassa Arwenile oma peti, vesikippo ja luita, mikä oli todella herttainen yksityiskohta!
Majoitusta valitessamme vaakakupissa painoi lisäksi se, että Langin Kauppahuone kertoo nettisivuillaan panostavansa vastuulliseen toimintaan – niin ympäristön, henkilökunnan hyvinvoinnin kuin historiallisesti arvokkaan miljöön säilymisen kannalta.
Rakennuksessa toimii söpö kahvila, jonne on esteetön sisäänkäynti sisäpihalta. PIihalla on muuten perheen pienimmille oma kahvilatila, jossa voi harjoitella kahvilan pitämistä.
Pietarsaaressa merimiehen juurilla
Raahessa oli vierailumme ajan sateista ja tuulista, mutta seuraavassa välietapissamme eli Pietarsaaressa aurinko jaksoi paistaa. Pitkät pellot loistivat elokuisen ilta-auringon lämpimässä valossa kultaisina, ja aivan taivaankannen juuressa purjehtivat pilvet loivat dramaattisen kontrastin pehmeälle maisemalle.
Kuljimme merimiehen tuttuja reittejä pitkin, ja sain kuulla ehkä noin viidettäkymmenettä kertaa, missä merimies ruukasi hiihtää lapsena, missä hänen ensimmäinen pulkkamäkensä oli, mitä reittiä hän kulki kouluun ja missä hän harrasti judoa. Merimiehen tarinat ovat kuin me – hieman kuluneita ja väsyneitä, ei enää ihan parhaassa iskussa, mutta tavallaan herttaisia ja välillä hauskoja.
Mutta lopulta se sitten koitti, Turkuun palaaminen. Vaikka Turussa on ihan kiva asua, en oikein osaa viettää kesälomaa kaupungissa ja varsinkaan kerrostalossa. Meillä on edelleen omakotitalohaave vain haaveen tasolla, sillä sopivaa taloa ole löytynyt. Kerrostaloon palaaminen harmitti – elokuussa pitäisi vielä voida touhuta takapihalla! Kerrostaloasumisessa tympii ehkä eniten juuri se, että kun haluan lähteä ulos, minun pitää lähtemällä lähteä johonkin. Meillä on onneksi lähimetsä aivan melkein takapihalla, mutta ei se ole ihan sama asia kuin oma piha.
Mutta onneksi on sentään se lähimetsä. Siellä me olemme jo ehtineet käydä tutkimusretkillä ja etsimässä syksyn ensimmäisiä merkkejä. Ja niitä on jo näkynyt! Muksun kanssa olemme ihmetelleet ensimmäisiä keltaisia lehtiä, ensimmäisiä sieniä, ensimmäisiä kanervaryppäitä ja valtavia puolukka-apajia.
Piipahdimme myös Iniön saarella päiväretkellä, joten saimme kolmanteen kesälomaviikkoon vähän saariston tunnelmaa. Ja onneksi lomaa oli vielä jäljellä.
Vastaa