Taaperon, koiran, töiden, aikataulujen sumplimisten ja jatkuvien velvollisuuksien keskellä sukkuloidessa havahdun aika usein siihen, että olen taas mennyt päivän autopilotilla pysähtymättä sen kummemmin miettimään muuta kuin arjen askareita. Kun aamulla herätyskello herättää uuteen päivään, autopilotti käynnistyy ja yhtäkkiä kello on jo seitsemän illalla. Tänään päätin kuitenkin pysähtyä hetkeksi ja kirjoittaa ylös, mistä haaveilen juuri nyt. En listaa mitään suuria ja mullistavia viisivuotissuunnitelmia, vaan pieniä ja arkisia unelmia, joita toivoisin juuri nyt elämääni ja jotka ovat ainakin osittain helposti toteutettavissa.
Hengähdystaukoja
Ensimmäinen haaveeni on kaikessa tylsyydessään ja yksinkertaisuudessaan raivata arjen keskellä yksittäisiä pieniä hetkiä itselleni. Arki on välillä yhtä minuuttiaikataulua, varsinkin merimiehen ollessa töissä ja minun häärätessä keskenäni lapsen ja koiran kanssa. Joskus ihan vaikka kahvikupillisen hörppiminen ilman kiirettä, hetki lempikirja kädessä tai vain hiljaisuudesta nauttiminen tuntuvat kliseisesti sanottuna arjen ylellisyydeltä. Arki lapsen ja koiran kanssa on ihanaa ja äitinä oleminen on todella palkitsevaa, mutta myös täynnä säheltämistä ja kiirettä. Siksi edes viisi minuuttia omaa aikaa tuntuu taivaalliselta tässä elämänvaiheessa.
En vain oikein osaa pitää kunnon taukoja, vaan liian helposti nappaan puhelimen käteeni ja aloitan aivottoman Instagram-pläräilyn. Some on välillä kivaa todellisuuspakoa, mutta aivoille someselailu ei välttämättä tuo lepoa.
Kuvan kalasoppa ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta Tiirikkalassa oli hyvää keittoa yhtenä syyspäivänä.
Luonto ja seikkailut
Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että haaveilen kauniista ja kuulaista syyspäivistä, ruskaretkistä ja rauhallisista kävelyistä luonnossa. Kuinka ihanaa onkaan kävellä polkuja, jotka ovat peittyneet kultaisen lehtimaton alle, ja vain nauttia siitä, että ympärillä ei ole kiirettä, velvollisuuksia tai odotuksia. Luonto on paras paikka, kun arki tuntuu kuormittavalta.
Haaveilen pidemmistä luontoretkistä koko perheen voimin, ja rohkenen jopa haaveilla pehmeästä auringonvalosta. Syyssateessa on minusta oma kauneutensa, mutta on se aurinkokin ihan mukava ilmiö.
Kirjojen maailmaan
Viime kuukausina lukeminen on jäänyt nolottavasti ihan taka-alalle, mikä harmittaa ja hävettää. Satukirjoja on sen sijaan kertynyt yöpöydälle vino pino, mutta haaveilen vähän enemmän aikuisille suunnatun kirjallisuuden pariin hyppäämisestä.
Luen mieluiten dekkareita, kaunokirjallisuutta ja inspiroivia elämäntarinoita. Ne vievät minut hetkeksi pois arjesta ja antavat tilaa mielikuvitukselle. Erityisesti toiveissani olisi löytää Agatha Christie -tyylistä luettavaa, ehkä jotain oivaltavaa ja hauskaa.
Omakotitalo ja oma koti
Edelleen haaveilen siitä, että viimeinkin turhan monta vuotta kestänyt omakotitalon etsiminen päättyisi. Etsimme omakotitaloa Turun, Kaarinan ja Paraisten alueilta, mutta ei vaan ole tärpännyt. Omakotitalossa koiran ja lapsen kanssa arjen pyörittäminen olisi niin paljon helpompaa kuin hissittömässä kerrostalossa! Omalla pihalla lapsi ja koira saisivat touhuta vapaasti, ja me aikuiset voisimme rakentaa oman pienen puutarhan, jossa voisimme kasvattaa jotain hyvää. Ei tarvitsisi hakea rattaita ulkoiluvälinevarastosta ja raahata kauppakasseja rappusia pitkin. Ja pihalle pääsisi saman tien ihan vaan ulko-oven aukaisemalla. Omakotitalon löytyminen ei nyt ole mikään helposti toteutettavissa oleva toive, mutta se on ehdottomasti suurin haaveeni just nyt.
Haaveiden ei tarvitse olla suuria, vaan yhtä lailla pienet ja arkiset toiveet ovat tärkeitä. Ainakin itse koen saavani onnistumisen tunteita siitä, että asetan itselleni pieniä, helposti toteutettavissa olevia haaveita ja tavoitteita. Kirjoitan nämä arkiset haaveeni itselleni muistutukseksi siitä, että pienetkin unelmat tekevät arjesta kauniimpaa. Taitaa tämäkin olla vähän kliseisesti sanottu, mutta ei kai satunnainen kliseily haittaa.
Vastaa