Yksi viehättävimmistä rakennuksista Turun alueella on Qwenselin vanha säätyläistalo, jonka juuret kurkottavat aina 1600-luvulle saakka. Ensimmäinen tunnettu asukas, Wilhem Johan Qwensel, jonka mukaan talo sittemmin nimettiin, oli saapunut Turkuun Tukholmasta hovioikeudessa virkamiehenä työskennelläkseen, ja kotipaikkaa etsiessään osti tontin vuonna 1695. On arveltu, että nykyinen päärakennus on peräisin 1700-luvun alkuvuosilta.

Aikoinaan samalla alue, jossa rakennus sijaitsi, oli kaavoitettu virkamiehille, aatelisille ja läänin johtaville henkilöille, minkä vuoksi sitä kutsuttiin Herrainkulmaksi. Koska alue säilyi tuhoitta Turun palon myllätessä kaupunkia vuonna 1827, alettiin korttelia kutsua Fortuna-kortteliksi. Nykyään Qwenselin talo on sekä Turun vanhin säilynyt puutalo että arvokas palanen maamme historiaa. On mainittava, että se on myös yksi parhaiten säilyneistä säätyläiskodeista Pohjoismaissa. Qwenselin talon historia on polveileva; lukuisat asukkaat ovat vuosisatojen varrella ottaneet rakennuksen kodikseen, kunnes vuonna 1909 viimeinen yksityisomistaja Wilhelm Weini myi koko kiinteistön Turun kaupungille.

Yksi merkittävimmistä asukkaista oli maamme ensimmäinen kirurgian professori Josepf Gustav Pipping, joka lääketieteen uranuurtajana pakerrettuaan sai aatelistittelin ja sittemmin kulki nimellä Pippingsköld. Rakennuksen sisustus on peräisin juuri Pippingin aikakaudelta, jolloin professori ehosti talon ajan mukaisesti edustamaan rokokoo- ja kustavilaistyyliä. Kalusteet ovat autenttisia aikakausiensa edustajia, ja kotiin on sisustettu eteinen ja sali sekä erilliset kamarit lapsille, rouvalle ja isännnälle. Pipping viihtyi kodissaan vuodesta 1789 aina kuolemaansa saakka, vuoteen 1815.

Talon historian kannalta merkittävä henkilö on myös Nils Friedrich Tjäder, kauppalaivuri, joka hankki Qwenselin talon itselleen vuonna 1827. Hän laajennutti rakennusta lisäämällä lisäsiiven, joka toimi kaupankäyntitilana. Kyseinen osa toimii nykyään apteekkimuseona.

Apteekkimuseon sijoittaminen juuri Fortuna-korttelin vanhaan puutaloon oli monien asioiden summa. Vuonna 1936 perustettu Turun Proviisorikerho keräsi apteekkiesineistöä ympäri Suomen, ja hankittuaan vuodelta 1858 peräisin olevan apteekkimyymälän kalustuksen Oulusta oli aika pohtia apteekkimuseon perustamista Turkuun. Qwenselin talo oli siirtynyt kaupungin haltuun, ja rakennuksessa toimi muun muassa lastensuojeluvirasto ja köyhäinhoitokanslia. Museolautakunta kuitenkin esitti vuonna 1949 kaupunginhallitukselle, että talo tulisi arvokkaan, pitkälle ulottuvan historiansa vuoksi pyrkiä säilyttämään. Seuraavalla vuosikymmenellä kaupunki luovuttikin kolme huonetta museon hyödynnettäväksi, ja näin apteekkimuseolle löytyi sijainti.

Suurin osa apteekkikalustustosta ja esineistöstä oli peräisin 1800-luvulta, joten tarkoituksena oli sisustaa museo esineistön aikakauden mukaisesti, joskin restauroinnin yhteydessä löydetyt 1700-luvun kangastapetit ynnä muut vanhemmat yksityiskohdat ratkaisivat, että päärakennuksen huoneet saisivat edustaa talon aiempaa historiaa.

Museotoiminta käynnistyi vuonna 1958, ja lopulta museo sai kaikkien Qwenselin taloon kuuluvien rakennusten käyttöoikeuden kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Nykyään apteekkimuseo koostuu myymälätilasta eli offisiinista sekä työtiloista eli materiaalihuoneesta, kahdesta laboratoriosta ja herbahuoneesta. Esineistö koostuu aidoista, lahjoituksina saaduista apteekkiesineistä.

Qwenselin talossa ja apteekkimuseoita järjestetään opastettuja kierroksia – puolen tunnin kierroksen aikana kuulee mielenkiintoisia tarinoita säätyläiskodista kauppiastaloksi ja sittemmin museoksi muutetun rakennuksen historiasta. Museoon sisäänpääsy on sisäpihan kautta. Ensimmäiseksi kierretään johdantonäyttelyn kautta, jossa kannattaa ajatuksen kanssa tutustua esillä olevaan esineistöön ja kirjallisuuteen. Lisäksi suosittelen piipahtamaan talossa joulun liepeillä, jolloin puutaloon katetaan 1700- ja 1800-lukujen mukaiset joulukattaukset.

Samassa pihapiirissä sijaitsee myös Turun eittämättä hurmaavin kahvila, josta saa paikan päällä leivottuja jumalaisen hyviä herkkuja. Olen ehkä jokaisella apteekkireissulla kompastunut saksanpähkinäkakkuun, joka on aina yhtä maittavaa.