JOKIVARRESTA

Kaarinassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Semmoinen aloitus tällä kertaa. Sen sijaan, että jatkaisin samalla outouden linjalla, tarkoitus on kertoa Kaarinan puolella sijaitsevista luontokohteista, jotka määrittelisin erityisen kivoiksi. Olen kirjoittanut vastaavan postauksen Turun luontosuosikeistani aiemmin, joten eeppisen saagan toisessa osassa esittelen luontohelmiä Kaarinasta.

Kuusiston piispanlinnan rauniot ja Kappelimäen luontopolku

Keskiaikaisen kivilinnan aavemaiset rauniot, taustalla sinisenä hehkuva meri ja havumetsä – mikä ei tässä kuvailussa kuulostaisi houkuttelevalta? Runollinen rauniolinna on loistava pyöräilyretken kohde, ja termarikahvi maistuu todella hyvältä salaperäisen linnan maisemissa. Olen kirjoittanut upeasta linnasta kesällä ja syksyllä.

Vaarniemi

Vaarniemellä asuu ihan takuuvarmasti maahisia ja menninkäisiä mättäiden ja muhkeiden juurakoiden uumenissa. Lintutornista avautuvat hienot näkymät merelle siinä missä polkuja reunustavat kalliopinnat ja jäkäläinen maasto. Laavulla voi sytyttää nuotion ja keittää nokipannukahvit tai hörppiä mukavasti termarissa muhinutta teetä. Vaarniemi tuntuu olevan aika suosittu reippailukohde, mutta esimerkiksi varhain aamusella tai arki-iltana voi olla melkein rauhassa liikkeellä. Vaarniemeltä pääsee Pyhän Katariinan reitistöä pitkin Ala-Lemun metsiköihin ja Lemun taistelun muistomerkille. Vaarniemestä kirjoittamani teksti on luettavissa tämän linkin kautta.

Rauvolanlahti

Suhteellisen valtavan ruovikon keskellä kulkevat pitkospuut johdattelevat Kaarinan puolelta aina Katariinanlaaksoon asti: Rauvolanlahti sijaitsee Kaarinan ja Turun rajalla. Pitkospuiden varrella on lintutorneja, joissa voi tarkkailla merenlahden suojiin pesänsä rakentavia vesilintuja. Kesäisin Katariinanlaaksoon päin kuljettaessa saa hyvällä tuurilla tervehtiä lehmiä, jotka pakertavat heinähommissa. Talvifiilistelyä Rauvolanlahdesta löytyy täältä.

Sauhuvuori

Sauhuvuorelle pääsee kätevästi Pyhän Katariinan polut -reitistöä pitkin esimerkiksi Vaarniemestä. Sammalpeitteiset maastot ja korkeat havupuut kätkevät melkein Sauhuvuoren laen. Polku on todella kaunis, ja matkan varrella tulee pohtineeksi, onkohan Sauhvuuorella sytytetty aikoinaan vartiotulia. Alue on mielenkiintoinen sekä keväällä että syksyn tullen.

Pohtionvuori ja Huttalan linnavuori Piikkiössä

Kuntaliitoksen myötä laskettakoon Piikkiön Huttalan linnavuori tämän postauksen alle, ja voi pojat, kuinka upeasta alueesta onkaan kyse! Muinaisten linnavuorien tuntumassa on aina oma tunnelmansa, mutta Huttalan linnavuori on kaikessa jylhyydessään ainutlaatuinen luontokohde. Muinaiset hautaröykkiöt, uhrikuopat ja kalmisto kertovat jännittäviä taruja menneistä ajoista, ja Pohtionvuorelle kivuttaessa on nätti näkymä Piikkiönlahdelle. Pohtionvuori on itse asiassa korkeudeltaan 79 metriä merenpinnasta ja Kaarinan korkein kohta. Enemmän olen kirjoittanut keväällä vaikuttavasta alueesta.

Lisäksi Rauhalinnan luontopolku komean kartanon kupeessa on suosikkini etenkin valko- ja sinivuokkojen tarkkailuun kevään tullen, mutta kaunista alueella on toki ympäri vuoden. Kevään etenemiseen oivia paikkoja ovat samalla suunnalla sijaitsevat Karpanmäki ja Tuorlan lehtometsissä luikerteleva polku.

Millaiset luontokohteet puhuttelevat teitä?