Luvassa on eeppisen saagan kolmas osa. Olen kirjoittanut lempipaikoistani Turussa ja Kaarinassa, ja nyt on Liedon vuoro astua kauniiden paikkojen estradille.

Nautelankoski ja luontopolku

Pauhaavaa koskea kiertävä luontopolku ei ole hirmuisen pitkä, mutta sitäkin kiehtovampi ja näyttävämpi alue on mielestäni kyseessä. Alueella on jo kivikaudella ollut ihmisasutusta, ja muinaisuus on aistittavissa etenkin kosken länsipuolella massiivisten havupuiden alla kävellessä. Nautelankoski on puolen kilometrin pituudessaan Aurajoen pisin koski, ja putouskorkeutta sillä on 17 metriä, ja kosken tuntumaan on rakennettu museo kahviloineen. Minä vuodenaikana tahansa Nautelankoski on mystinen ja mielikuvitusta kutkuttava, mutta ehkäpä talvella, kun koski ja luontopolku ovat lumihippusten vuoraamat ja paksujen jääkeihäiden koristelemat, maisemassa on jotain erityisen kaunista. Nautelankosken tuntumasta voi taittaa matkaa Ankka-Nautelankoski -luontopolulle, jolloin saa lisäpituutta päiväretkeen.

Vanhalinnan linnavuori

Keskellä hyvinkin idyllistä varsinaissuomalaista maisemaa on metsikkö, jonka suojista pilkistää kukkulan laki. Kukkulaa on hyödynnetty puolustuslinnana ja myös hallinnollisena alueena. Ensimmäiset pysyvään asutukseen viittaavat merkit on ajoitettu pronssikaudelle, joskin kivikaudelta peräisin olevaa esineistöä on löydetty munaisen linnavuoren kätköistä. Kulttuurihistoriallisesti ja luonnon runsautta ajatellen Vanhalinnan linnavuori on ainutlaatuinen tutkimuskohde. Se kertoo muinaisista ajoista, antaa kodin tai levähdyspaikan lukuisille linnuille sekä antaa hedelmällisen pohjan rikkaalle kasvistolle. Erityisesti syksyllä linnavori sitä ympäröivine luontopolkuineen on taikaa tulvillaan. Myös Vanhalinnan kotimuseo on kiva paikka, varsinkin jos sattuu potemaan vaarallista historiatirkistelijän tautia, sillä kotimuseon sopukoissa saa paljon arvokasta tietoa siitä, millaista arki menneinä aikoina oli. Vanhalinnaan pääsee kävellen tai pyörällä Aurajokivartta pitkin Turusta asti Suomen sydän -reittiä mukailemalla.

Littoistenjärvi

Kaarinan ja Liedon rajoilla lepää kaunis järvi, jota kehystävät vehreät metsät, hiekkaiset rannat ja vanha verkatehtaan alue. Historiaa ja luontoa yhteen punova alue on mainio virkistyskohde; alueelta löytyy rantasauna ja mahdollisuus paljussa lillumiseen (sekin on hauskaa, testattu on). Parasta antia on kuitenkin hurmaava vehreys; luontopolun varrella kohoavat syvänvihreät sammalpeitteiset kallioseinämät, ja matka taittuu upean havumetsän läpi. Kesän lähestyessä lehtipuut satsaavat todella vehreyden ylivaltaan.

Parmaharju

Parmaharjun alueella on kolme eri pituista ja erittäin mainiosti opastettua reittiä, joista yhdeksän kilometrin pituinen vaihtoehto johdattelee mystiseen sekametsään, Lothlórienin koivikoihin, haltioiden kylpypaikkaan eli metsälammen liepeille ja kallion laelle. Parmaharjun metsissä jolkotellessaan tulee väkisinkin pohtineeksi niinkin ainutlaatuisia asioita kuin että luonto on aika monipuolinen ja mahtipontinen paikka, erityisesti kesän lähestyessä.

Lisäksi Kurjenrahkan kansallispuisto ei ole kuin lyhkäisen matkan päässä Liedosta. Entäpä millaisia helmiä löytyy sinun mielestäsi Liedon puolelta?