Teijon kansallispuisto sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Salosta, eikä Turustakaan ole kuin kutakuinkin kahdeksankymmentä kilometriä kansallispuistoon. Kansallispuistona Teijon alue on suht tuore, sillä se on saanut maamme 39. kansallispuiston statuksen vuonna 2015. Retkeilypaikkana Teijo on toiminut jo vuodesta 1991.

Kansallispuisto on melkeinpä kuin tiivistelmä varsinaissuomalaisesta maisemasta. On jykeviä kallioita ja siirtolohkareita, mäntymetsiköitä, pehmeitä varpus- ja jäkälämättäitä, pilkahduksia merestä ja järvistä sekä ruukkikylien historiaa. Teijon kansallispuistosta löytyy jopa suoalueita. Kaiken kaikkiaan Teijossa on retkireittejä noin viidenkymmenen kilometrin verran. Reitit ovat eripituisia, enimmäkseen parin kilometrin mittaisia, mutta yhdistelemällä eri reittejä saa luonnollisesti lisäpituutta reissuun.

Teijon kansallispuiston polut sopivat aloittelevallekin retkeilijälle mainiosti, sillä reiteillä on todella runsaasti opasteita ja hyvin eri palveluja. Kansallispuistoalue ei ole loppujen lopuksi valtavan suuri, joten eksymisen vaaraa ei pahemmin ole. Liikuntarajoitteiset voivat lumettomana aikana kulkea Kariholman pysäköintialueelta Kariholman taukopaikalle, ja matkan pituus on noin 600 metriä. Lisäksi parkkipaikkoja on reittien alkupisteissä mukavasti.

Reilun viiden kilometrin pituinen Matildanjärven kierros valikoitui kohteeksemme lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina. Sahajärven kierrostakin mietimme, mutta muutaman vuoden takaisen reissun perusteella olin todennut, että Matildanjärvellä olisi kaunista. Niinpä lähdimme kierrokselle Matildanjärven parkkipaikalta (Matildanjärventie 86) ja kuljimme reitin vastapäivään suosituksen mukaisesti. Näin ollen reitin alkupää kaarsi metsän ja rantakallioiden kautta kohti idyllistä kylämaisemaa. Vaikka luontopolulla on useimmiten vähän tylsää tassutella asfaltti- tai sorateitä pitkin, ei historiallisten puutalojen liepeillä kulkeminen loppumatkasta haitannut, vaan toi mukavan historialisäyksen reissuun. Tällä reissulla emme ehtineet Mathildedalin ruukkikylään, mutta kannattaa ehdottomasti yhdistää päiväretkeen myös kyläkierros, jos aikataulut sen sallivat.

Emme suinkaan olleet ainoat retkeiiljät, jotka olivat lähteneet kansallispuistoon kirpsakkana mutta aurinkoisena sunnuntaina. Etenkin lapsiperheitä oli paljon liikeellä, mitä en ihmettele – Matildanjärven kierroksella on kaiken kaikkiaan kaksi keittokatosta ja laavua sekä kuivakäymälöitä laavun yhteydessä ja parkkipaikka-alueellla (vessapaperi kannattaa ottaa itse mukaan). Myös kansallispuiston kätköissä yöpyneitä retkeilijöitä tuli rinkkoineen vastaan.

Ihmisvilinästä huolimatta reissu eteni rauhallisissa tunnelmissa ja hetkittäin oli ihanan hiljaista. Laavut olivat aika täynnä, joten kaivoimme kuksat repuistamme sopivan suojaisessa kallionokassa. En oikeastaan ole hirveästi laavuihminen ja tykkää istuskella laavuilla, vaan tykkään mieluummin retkeillä ja liikkua luonnossa ihan omassa rauhassa omine ajatuksineni.

Polku kulkee suurimman osan matkasta järven reunalla, ja rantakallioilta avautuvat hienot maisemat järvelle. Kalliot ja siirtolohkareet kertovat jääkauden voimista.

Matildanjärven kierroksella on pieni suoalue, jonka yli kuljetaan pitkospuita pitkin. Pääsääntöisesti pitkospuut olivat mainiossa kunnossa. Suo oli nätti myös vähän harmaana päivänä – aurinko yritti tunkea pilvien takaa siinä kunnolla onnistumatta, muttei pilvisyys haitannut. Oikeastaan päinvastoin, dramaattiset pilvet loihtivat etenkin pitkospuilla kulkiessamme lisäsäväyksen retkellemme.

Järvellä voi kalastaa, kunhan lupa-asiat ovat kunnossa. Teijon kansallispuiston vesistöissä viihtyvät ahven, hauki ja rapu. Kansallispuiston suojissa pesii monia lintuja, kuten metso, kurki ja teeri sekä harmaapäätikka. Metsissä liikkuessaan voi päästä metsä- tai valkohäntäkauriin jäljille, ja hyvässä lykyssä puskan takaa saattaa pilkistää hirven pää. Jopa ilves on havaittu alueella – yksi haaveistani on päästä näkemään ilves ihan luonnossa!

Matildanjärven kulmilla sijaitsevassa metsikössä oli salamyhkäinen tunnelma. Melkein odotin uteliaan hirven tai vaikkapa maahisen kurkistavan mäntyjen takaa, mutta lähinnä bongasin vain yhden villin spanielin päälaen pusikoista. Tai kuului epämääräistä pulikointia, sillä walesinspringerspanieli ei malta pysyä pois vedestä, jos on mahdollisuus räpiköintiin.

Sanoisin, että pääosin reitti on helppokulkuinen, mutta toki polulla on uhkeita juuria, jotka näyttävät aivan kauhuleffasta napatuilta. Tiedättehän, aavemaisessa ja synkässä metsässä puiden juuret muuttuvat yhtäkkiä painajaismaisiksi hahmoiksi tai niiden kautta avautuu portti johonkin toiseen todellisuuteen? Eikös?

Matildanjärvi oli yhtä nätti kuin muistelin. Täydellistä seesteisyyttä ja rauhaa ei suositulla reitillä tavoita, mutta jos Matildanjärven kierros on vielä vieras, kannattaa käydä ehdottomasti päiväretkellä ja varata muutama tunti aikaa, jotta ehtii hetkeksi istahtaa järven rannalla.

Teijon reiteistä löytyy tietoa luontoon.fi -sivustolta. Olen hyödyntänyt sivustoa lähdemateriaalina tässä tekstissä. Vähän myös harhauduin Wikipedia-puolellekin.