Avainsana: Turun nähtävyydet
-
Pomponrahka marraskuussa
Marraskuinen lauantaiaamu koitti aurinkoisena, kun kahdesta ihmisestä ja yhdestä pienestä sessestä koostuva seurueemme lähti retkelle kohti Pomponrahkaa. Aamutuimaan ilmanala tuntui ihanan kirpsakalta ja hengitys huurusi, kuten talvella on soveliasta, mutta päivän vanhetessa koleudesta ei ollut tietoakaan. Marraskuu on alkanut poikkeuksellisen lämpimissä merkeissä Turunmaalla. Pomponrahkan ja Isosuon muodostama suovyyhti ei ole kuin kooltaan mahdottoman massiivinen, mutta…
-
Pirunpesä pyhäinpäivän kynnyksellä
Turussa Kärsämäen suunnalla sijaitseva pirunpesä on mainio retkikohde eritoten pyhäinpäivän kynnyksellä. Siirtolohkareiden rypäs ja ympäröivä peikkometsä ovat kiehtovia ja salaperäisiä ihan minä vuodenaikana tahansa, mutta erityisesti talvella ja syksyllä kolkko aavemaisuus pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Lokakuun viimeisenä lauantaina, hetkeä ennen pyhäinpäivää, sammaleiset kivimuodostelmat näyttivät tavanomaistakin aavemaisemmilta. Lokakuun harmaus ja kevyt usva loivat pyhäinpäivälle soveliaan tunnelman. Edellisen…
-
Katariinanlaaksossa koiranpennun kanssa
Katariinanlaakson pitkospuut, tuulessa lentelevät keltaiset lehdet ja herkkupaloja kyttäävät oravat ovat tavanomaistakin kiehtovampia, kun mukana maailmaa ihmettelemässä on reilun parin kuukauden ikäinen koiranpentu. Minun mittapuullani vähän laittoman varhain eräänä lauantaiaamuna lähdimme pitkästä aikaa vähän pitemmälle kävelyretkelle. Vähän pitemmällä tarkoitan tässä tilanteessa pihapiirin ulkopuolelle sijoittuvaa toimintaa – pennun kanssa olemme lähinnä möngertäneet joko kotimme piha-alueella tai…
-
Syyskuun viimeinen auringonlasku
Minä tykkään auringonlaskuista ja syksystä. Pidän myös erittäin paljon suklaasta, koirista ja kesäkurpitsalasagnesta, mutta auringonlaskut ja syksyt ovat erityisen miellyttäviä ilmiöitä. Vielä parempi tilanne on, kun auringonlasku ja syksy yhdistyvät toisiinsa, silloin puhutaan jo vähän taianomaisuudesta. Syyskuun viimeinen päivä oli alkanut varsin usvaisena ja hämyisenä, mutta päivän edetessä ja lopulta lipuessa iltaa kohti viimeisetkin usvan…
-
Nautelankoski syyskuussa
Ah, syksy! Syyskuun viimeisenä sunnuntaina lämpöasteet kohosivat parinkymmenen hujakoille, ja me lähdimme pyörillä kohti Nautelankoskea. Syyspäivä ei olisi enää kauniimpi voinut olla – pyöräillessä ei edes vastatuulta ollut ihan mahdottomasti havaittavissa. Matkan varrella havaitsimme useamman hevosen paistattelevan päivää kotipihoillaan syyspäivän lämmöstä nauttien, ja välillä sieraimiin ylsi huumaava lannan tuoksu. Se oli piristävää se. Perille saavuttuamme…