Nautelankosken kohdalla Aurajokea mukailee sen molemmilla puolilla noin puolentoista kilometrin mittainen luontopolku. Vaikkei aivan päiväpatikkaan polkuja seuraamalla yllä, niin kasvisto kuin eläimistö ovat kosken tuntumassa monenkirjavat. Aikaa kannattaakin vähän enemmän kuin kymmenen minuuttia yhteen suuntaan, kun lähtee seuraamaan joen varrella kiemurtelevia polkuja.

Polun varrella on lähes parisenkymmentä opastekylttiä, jotka antavat lisätietoa luonnon runsaudesta. Kesäisin opasteet ovat melkein piiloutuneet rönsyilevien kasvien taakse, mutta helmikuussa puiden alastomien rankojen lomasta taulut erottuivat hyvin. Museorakennuksen ja vanhan myllyn tuntumassa polku on helppokulkuinen, mutta varsinainen luontopolku ei sovellu liikuntarajoitteisille. Kun joen pinta on matalalla, voi joen ylittää, jolloin polun mitaksi tulee kaiken kaikkiaan parisen kilometriä.

Lunta oli tuprutellut sen verran, että nuoskainen lumikerros esti liukastelut. Varsinais-Suomessa on satanut aivan liikaa vettä oikeastaan koko talven ajan, joten jokirannan kallioilla oli suhteellisen liukasta. Maisema oli satumaisen kaunis auringon säteiden osuessa hohtavaan lumeen, ja kosken kuohunta säesti kauniisti luonnon taidenäyttelyä.

Nautelankosken tietämillä tuomi- ja harmaaleppälehdot sekä rantakasvistot koristavat joen reunustaa, ja lisäksi joen tuntumaan on muodostunut viehättäviä kallioketoja ja rinneniittyjä, joissa lymyilevät monenlaiset kasvit ja ötökät. Osa kasvistosta on kulttuurikasvillisuutta eli hyöty- tai viljelyskasveja. Esimerkiksi yli 300 erilaista putkilokasvia on tunnistettu, joista mainittakoon Suomessa harvinaiseksi käynyt, muinaisten asuinpaikkojen liepeillä havaittava ketokasvi hoikkaäneglmä, jonka voi nähdä aivan joen ylittävän sillan tuntumassa. Vadelmapensaitakin myllyn tienoilla on. Helmikuussa kasvistosta oli havaittavissa vain aavistus, tosin lumen alla näkyi lepäilevän uhkeita juuria, jotka uskoakseni muuttuvat yöaikaan sihiseviksi käärmeiksi.

Muita Nautelankoskelle tyypillisiä kasveja ovat muun muassa harvinaiset mäkilemmikki, mäkitervakko, nurmilaukka sekä ketoneilikka. Mahtipontisesti nimetyt kalmojuuri ja maarianverijuuri kasvavat myös alueella. Niityillä voi havaita esimerkiksi mäkikauran, peurankellon, ketopiipon ja sikoangervon siinä missä lehtojen suojissa viihtyvät sini-, valko- ja myös keltavuokot. Mukulaleinikit, lehtopähkämöt, taikinamarjat, punaherukat ja lehtokuusamat sekä todella kauniit pystykiurunkannukset ovat lehtoisissa metsiköissä asuvia kasveja.

Polun varrella vastaan tulee lintutorni, jonka juurelle on rakennettu pieni pöytä. Idyllisen maiseman keskellä eväät maistuvat erityisen hyviltä. Oma evässuosikkini on pähkinäsuklaa. Siihen on mahdutettu kaikki ihmisen tarvitsemat terveysaineet.

Eläimistöltään Nautelankoski on vilkas paikka. On kerttusia, punavarpusia ja harmaapää- ja pikkutikkoja sekä ruisrääkkä ja peltosirkku. Peltopyykin on havaittu alueella, ja lisäksi koskikara sekä vähemmän yleinen virtavästäräkki viihtyvät Nautelankoskella. Lepakoita on neljää sorttia, ja sudenkorentoja ja eri perhoslajeja (esimerkiksi erilaisia yökkösiä ja lehtosinisiipiä) lentelee kesän tullen vehreissä maisemissa.

Joessa uiskentelee jopa 16 erilaista kalalajia, ja Aurajoen tunnuskala, meritaimen, on istutettu Nautelankoskeen. Alueeseen on tykästynyt muutama aika koomisesti nimetty kala, kuten turpa, törö, kivennuoliainen tai pasuri. Perhokalastus on kosken tuntumassa sallittu, kunhan hoitaa ensin lupa-asiansa kuntoon.

Nautelankoski on aina yhtä ihana kokemus. Kosken kertomukset, luontopolun salaisuudet ja historiallinen miljöö sykähdyttävät jokaisella käyntikerralla. Nautelankoskella myös vuodenaikojen vaihtelun huomaa; kesäisin luontopolku muurautuu lähes umpeen vehreyden vyyhdin ansiosta, mutta talvella lumitimantit kimaltelevat kilpaa kuohuvan kosken kanssa.