Milano on Italian toiseksi suurin kaupunki, joka sijaitsee Lombordian alueella maan pohjoisosissa. Milano mielletään muodin mekaksi, mutta se on myös Italian talouden keskipiste ja myös turistien suosima kohde, sillä kaupunki kätkee sisuksiinsa niin Leonardo da Vincin kuin Michelangelon taideteoksia. Milano on kiehtova yhdistelmä modernin kaupungin kuhinaa ja historian säihkettä. Tällaista tietoa löytyy Milanosta nopeasti googlettamalla, mutta hakukoneet eivät välttämättä osaa kertoa sitä, että Milano on ihanan välitön, kerroksellinen ja yllättävä!

Italia on sekä merimiehen että sen muijan mielestä yksi kiehtovimmista ja monipuolisemmista maista, joissa olemme käyneet. Tähän mennessä olemem piipahtaneet lähinnä maan keskiosissa, joten Italia-asiantuntijoiksi meitä ei voi kutsua, vaan ihan tavallisina kaduntallaajiksi, jotka pizzan kiilto silmissään ja renessanssihaaveet mielissään ovat hakeutuneet kohti saaapasmaata. Olimme ennakkoon ajatelleet, että Milano olisi hyvinkin moderni kaupunki, jossa olisi jäljellä jonkin verran historiallisia rakennuksia ja nähtävyyksiä, mutta voi pojat, kuinka väärässä olimmekaan. Milano osoittautuikin kaupungiksi, jossa historia on kunnia-asemassa, mutta modernius on ujutettu mausteeksi kaupungin kuhinaan mukaan. Milano on tyylikäs ja ajaton, mutta myös kivan rosoinen ja raikas.

Toukokuu on ehkäpä paras mahdollinen ajankohta matkustamiseen. Kesän helteet eivät vielä liimaa ällöttävän liisterisiä hiuksia niskaan, eikä turistitulva ole vielä ehtinyt vyöryä yli äyräiden. Siksipä lähdimme Milanoon juurikin toukokuun alkupuolella, sopivasti Euroviisuhuuman aikoihin. Aikaa meillä oli viikonlopun verran, mutta Milanossa saisi helposti kulutettua pitemmänkin pätkän, varsinkin jos kaupunkilomaan yhdistää Comojärvellä kiertelyn tai Firenze-pläjäyksen.

Milano on kaupunki, jossa on vähän jokaiselle jotain. Ei ole varmaan epäselvää, että me painotimme Milanon-matkallamme historiaa. Kun olimme päässeet lentokentältä Milanon keskustaan ja saaneet syötyä ensimmäiset pinsat, lähdimme saman tien kohti ensimmäistä kohdetta, joka oli itseoikeutetusti Santa Maria delle Grazie, myöhäisgotiikkaa edustava kirkko, joka valmistui 1490-luvulla. Upea renessanssikirkko voisi olla tunnettu jo ulkokuorensa perusteella, mutta kirkon sisällä sijaitsevasta kappelista löytyy Leonardo da Vincin maalaama seinämaalaus. Viimeinen ehtoollinen.

Viimeisen ehtoollisen nähdäkseen tulee varata etukäteen pääsyliput, sillä seinämaalausta pääsee tarkastelemaan kerrallaan vain 35 henkilöä noin vartin verran. Liput menevät kaupaksi nopeaa kyytiä, joten jos Milanon matka on suunnitteilla, kannattaa tilata mahdollisimman nopeasti liput myös Santa Maria delle Grazieen. Me löysimme liput Get Your Guide -yrityksen kautta, ja ainakin meille osui osaava ja taitava opas. Lipun hinta taisi olla yhden henkilön osalta parisenkymmentä euroa.

Vaikka Viimeinen ehtoollinen on vakuuttava, kannattaa katsoa myös kappelin toiselle puolelle, josta löytyy myös toinen seinämaalaus. Vähemmälle huomiolle on jäänyt Giovanni Donato da Montorfanon seinämaalaus Crocifissione di Cristo, joka kuvastaa ristiinnaulitsemisen hetkeä.

Toinen Milanon ehkä tunnetuimmista nähtävyyksistä on goottilaistyylinen tuomiokirkko Duomo di Milano, joka on yksi maailman suurimmista kirkoista. Mahtipontisen katedraalin rakentaminen kesti kauemmin kuin Turun höpsöt rakennusurakat yhteensä – katedraalin rakentaminen alkoi vuonna 1386, mutta vasta vuonna 1965 tuomiokirkko julistettiin ihan valmiiksi.

Kuuden vuosisadan ainekset nivoutuvat hulppeassa katedraalissa kauniisti yhteen. Marmorin ja kullan määrä tuntuu olevan ehtymätön, lukuisat taidokkaasti toteutetut patsaat, joista Marco d’Agraten 1500-luvulta peräisin oleva, apostoli Bartolomeusta esittävä patsas ikuistui kameraani, koristelevat ylenpalttista katedraalia, johon valon säteet ujuttautuvat värikkäiden lasimaalausten takaa. Katedraalin yltäkylläisyyttä on mahdoton saada ikuistettua yhteen kuvaan, mutta uskokaa pois, Milanon Duomo on ihan käsittämättömän kaunis!

Aivan kuin Duomon aarteissa itsessään ei olisi tarpeeksi ihmeteltävää, pääsylipun ostamalla pääsee kipuamaan portaita pitkin katedraalin katolle, josta avautuu kaunis kaupunkinäkymä.

Duomo sijaitsee aivan Milanon sydämessä, Piazza di Duomolla, josta pääsee myös Galleria Vittorio Emanuele II di Milano -kauppakeskukseen (ei ihan Turun Hansa tai Skanssi vedä vertoja Gallerian hohtaville marmorilaatoille tai lasikupolikatolle) ja La Scala -oopperataloon. La Scalassa käynti oli toiveenamme, muttemme matkan varaushetkellä enää saaneet pääsylippuja opastetulle kierrokselle, eikä toukokuussa ollut harmillisesti meitä innostavia oopperaesityksiä tarjolla. Toivottavasti pääsemme Milanoon uudemman kerran ja ihan La Scalaan sisälle asti!

Päivä oli jo ehtinyt vilahtaa illan puolelle, joten oli aika hakea säilytyspisteeseen jättämämme matkatavarat ja suunnata kohti hotellia. Oli alkanut tihkuttaa vettä, mutta hotelliin oli vain puolen tunnin kävelymatka, joten valitsimme julkisten sijaan jalkapatikan nähdäksemme muitakin alueita kuin vain Milanon ytimen. Ensimmäinen ilta Milanossa päättyi luonnollisesti pizzaähkyyn ja hyvään viiniin, koska ähky on yksi maailman parhaista keksinnöistä.