Toinen Milano-päivämme alkoi jo melkein epäinhimillisen varhain, mutta herätyskellon rääkyminen aikaisin lauantaiaamuna on hyväksyttävää silloin, kun tietää pääsevänsä astumaan ajassa taaksepäin renessanssiin.

Ensimmäinen kohteemme oli Pinacoteca di Brera, jonka vakuuttava taidekokoelma koostuu yli 400 teoksesta usealta vuosisadalta, tarkemmin sanottuna aina 1300-luvulta 1900-luvulle asti. Ainakin yhden renessanssia ja barokkia rakastavan lapinjuntin aivotoiminnan lamaannuttavasta kokoelmasta löytyy muun muassa Rafaelin, Bellinin, Caravaggion, Rubensin sekä van Dyckin taidonnäytteitä, joten suosittelen lämpimästi varaamaan museon kiertämiseen aikaa ja mukavat jalkineet, mutta ennen kaikkea kannattaa lämmitellä niskalihakset huolellisesti ennen museoon astumista. Näkemistä on nimittäin todella paljon.

Pinacoteca di Brera on kulttuurihistorian runsaudensarvi, joka nousi kertarysäyksellä yhdeksi lempimuseokseni. Kattavan taidekokoelman lisäksi museorakennus on kaunis; barokkia edustava rakennus rakennettiin aikoinaan 1300-luvulta peräisin olevan luostarin runkoon. Museotoimintaa rakennuksessa on ollut aivan 1800-luvun alkumetreiltä lähtien. Rakennuksessa toimii myös kirjasto, Biblioteca Nazionale Braidense eli Biblioteca di Brera, johon harkitsen vakavasti muuttavani. Kirjastossa oli nyt mielenkiintoinen näyttely Alessandro Manzonista.

Seuraavaksi suuntasimme kohti Sforzan linnaa eli Castello Sforzescoa, joka on toiminut historiansa aikana hovina ja sotilaallisena tukikohtana sekä tarjonnut tilat oppilaitokselle. Nykyään linna toimii sekä taidegalleriana että arkeologisena museona. Valtavan linnan piha-alueella voi kulkea vapaasti ja ilmaiseksi – sen sijaan museotiloihin tulee hankkia pääsylippu. Linnan vanhimmat osat ovat peräisin 1300-luvulta, mutta vuosisatojen kuluessa linnaa on laajennettu.

Yksi linnan tunnetuimmista nähtävyyksistä on Michelangelon viimeiseksi teokseksi jäänyt Pietà Rondanini, jota hän ei ehtinyt saada valmiiksi. Leonardo da Vincin kättenjälkiä on myös havaittavissa, joten kannattaa pysähtyä hetkeksi ihailemaan Sala delle Assen kattoa. Yksi mielenkiintoisimmista kokoelmista oli Museo degli strumenti musicali eli soitinmuseo, jossa merimiehellä meinasi mennä kaikki pasmat sekaisin. Mekin tarvitsemme kohta Sforzan kokoisen tilan, jotta herran kitarakokoelma mahtuu taloon.

Ehkä yksi makaabereimmista paikoista, joissa olen käynyt, on San Bernardino alle Ossa, kaunis kirkko, jonka pieni sivukappeli on koristeltu pääkalloin ja ihmisluin. Kappelin historia juontaa 1200-luvun puoliväliin, jolloin muutama vuosikymmen aiemmin rakennetun hospitaalin hautuumaalla ei ollut enää tilaa. Kappelin yhteyteen rakennettiin kirkko, joka tuhoutui 1700-luvulla tapahtuneessa palossa mutta rakennettiin uudelleen.

Matka jatkui kohti vuonna 1953 perustettua Museo della Scienza el della Technologia Leonardo da Vinci -tiedemuseota, joka on Italian suurin tiede- ja teknologiamuseo. Museossa on seitsemän erilaista osiota, jotka käsittelevät esimerkiksi energian- ja materiaalintuotantoa sekä avaruusjuttuja, mutta oma suosikkini oli ehdottomasti da Vinci -osasto, johon on koottu muun muassa yleisneron piirustuksia ja piirustusten perusteella tehtyjä laitteita. Myös liikenneosaston vanhat veturit kiinnostivat.

Milanossa voisi hyvin hyödyntää julkisia, mutta me halusimme kulkea kävellen paikasta toiseen. Jos vaan aikataulut ja energiataso sallivat, kannattaa ehdottomasti kävellä ympäri Milanoa – kaupunki on nimittäin täynnä yllätyksiä, kuten piilossa olevia puutarhoja, hurmaavia kahviloita, vehreitä puistoja ja tietenkin kissoja.

Illallislasagnen jälkeen oli aika jännittää, miten Käärijälle kävisi Euroviisuissa ja alkaa valmistautua kotiinpaluuseen seuraavana päivänä. Kahdessa päivässä ehdimme nähdä ja kokea paljon, mutta Milano osoittautui aivan liian kiehtovaksi näin lyhkäistä visiittiä ajatellen. Milano on värikäs, yltäkylläinen, kutkuttava ja jännittävä kaupunki, joka tarjoaa joka kadunkulmassaan yllätyksiä. Totesimme kotiin saavuttuamme, että tänne palaamme vielä.