Tallinna yllätti suomalaisturistin. Tällainen voisi olla hyvinkin blogitekstini otsikko, sillä yhden viikonlopun tutkimisen ja koluamisen perusteella Tallinna on yllättävän omaperäinen, viehättävä, kiinnostava ja kerroksellinen. Tallinna on paljon enemmän kuin ehkä moni osaa (tai ainakin mie osaan) ajatella ja täynnä toinen toistaan kiehtovampia, vähän erikoisiakin yksityiskohtia. Tässä on luvassa tunnelmapaloja Tallinnasta, ja tarkempiakin reportaaseja on tulossa.

Ihan aluksi on todettava, että Tallinna todellakin sopii historian ystäville. Tallinna on vanha hansakaupunki, eikä tätä voi olla huomaamatta. Tallinna on tulvillaan pieniä museoita, ihan piparkakkutaloilta näyttäviä herttaisia rakennuksia, linnanmuureja, näyttäviä kirkkoja ja mahtavia torneja.

Tallinnassa historia ja nykyaika kohtaavat paikoitellen aika rujostikin yhteen – kyllähän vähän rujoa betonihirveyttä löytyy joka kaupungista – mutta paikoitellen myös melkein vähän pariisilaisittain rappioromanttisesti.

Tallinnan pulupopulaatio on kokemukseni perusteella lähes yhtä utelias kuin walesinpsringerspanielit keskimäärin. Meinasin saada oman lemmikkilinnun kotiin tuliaisiksi.

Tallinnan vanhakaupunki on yksi ollut Unescon maailmanperintölistalla jo 1990-luvulta lähtien. Vanhankaupungin maisemaa hallitseva Toompean linna. jossa Viron parlamentti nykyisin. Myöhäisbarokkityyliä edustava linna rakennettiin 1200- ja 1300-luvuilla rakennetun linnaraunion perustusten päälle. Vanhakaupunki on kokonaisuudessaan äärimmäisen kaunis! Reissumme aikana satoi ja paistoi, mutta vanhakaupunki oli sekä vesisateessa että syysauringon loisteessa kuin satukirjasta.

Tallinna on täydellinen kävelykaupunki. Kaupunki on suhteellisen pieni (väkiluku on noin yli 450 000 tuhannen hujakoilla) joten välimatkat taittuvat nopeasti ja helposti kävellen. Muutama matala mäki saa ehkä turistin hengityksen tihentymään, mutta helppokulkuinen Tallinna on – paitsi Suomenlahdelta puhaltavan puhurin iskiessä naamaa vasten.

Tallinna on ovien luvattu valtakunta. Yleensähän matkoillamme kyttään kissoja, mutta Tallinnassa ei hirveästi kissoja näkynyt, joten piti keksiä jotain sijaistoimintaa. Erityisesti Mustapäiden talon ovi on nätti, mutta otinko siitä kuvan? No en. Enkä onnistunut nähtävästi kuvaamaan oikeastaan ovia ollenkaan, vaikka niitä kyttäsin. Mutta uskokaa pois, Tallinna on ovien luvattu valtakunta.

Tallinna on ehdottomasti syys- ja joulukaupunki. Historiallisia rakennuksia kehystävät keltaiset lehtipuut saivat Tallinnan näyttämään lähes tarujen kaupungilta. Jo lokakuun puolella Raatihuoneentori oli iltavalaistuksessaan upea, mutta kun torille vielä pystytetään joulukuusi ja suloiset joulukojut valtaavat alueen, tunnelmallisuuspisteet kohoavat korkeammalle.

Tallinnassa on myös puistoja ja puutarhoja, toinen toistaan houkuttelevampia sisäpihoja ja näköalatasanteita, joista avautuvat näkymät ympäri kaupungin.

Tallinna on pieni mutta todella kiehtova kaupunki, jonne ehdotttomasti merimiehen kanssa palaamme vielä uudestaan. Eriyisesti haaveilen Tallinnan-reissusta joulumarkkinoiden aikaan, koska glögin hörppiminen valtavan joulukuusen alla olisi aika ihana ajatus.

Palaan vielä tähän reissuun myöhemmin, sillä seuraavassa postauksessa kerron tarkemmin nähtävyyksistä.