JOKIVARRESTA

Tämän vuoden kesäloma oli ihana, mutta kuten elämässä yleensä tapahtuu, kaikki kiva päättyy aikanaan. Kesäloman viimeinen viikko toi arjen hiljalleen takaisin elämäämme. Ohjelmaan kuului päiväkotiin tutustumista, kirppareilla kurahaalareiden metsästystä ja mettälenkkejä tutuilla poluilllaan täysillä painelevan spanielin perässä. Nautimme koko perheen voimin elokuun kauniista illoista ja tietenkin etsimme syksyn merkkejä. Niitä ei vielä hirveästi ollut näkyvissä, sillä Turkuun saapui yllätyskesä – takatalvi on vakiintunut ilmaisu, mutta voiko puhua takakesästä?

Kesäloman viimeinen viikko muistutti, että minulle kesäloma kerrostalossa ei ole todellista lomaa. Ehkä sitten, kun meillä on omakotitalo ja oma piha, loma kotona tuntuu erilaiselta. Vain pari viikkoa sitten olimme tuntureilla ja meren äärellä, mutta kesäloman viimeinen viikko tuntui jo lähinnä perusarjelta.

Eikä meidän arjessa toki mitään vikaa ole, meillä on aivan mukava arki. Mutta olen vaan jo kypsä kerrostalossa elämiseen ja haluaisin päästä täyttämään oman kodin terassin lyhdyillä, poimimaan omenoita puusta, juoksemaan taaperon perässä ja kieltämään Arwenia noin viidettäkymmenettä kertaa olemaan kuopsuttamatta kukkapenkkiä.

Viimeisen kesälomaviikon parhaita hetkiä olivat muun muassa iltalenkit – en enää miljoonatta kertaa tohdi kirjoittaa, kuinka elokuun illat ovat niin äärimmäisen kauniit, mutta kun ne ovat! Lisäksi tajusin, että helpot arkiruoat helpottavat elämistä. Tein eräänä päivänä savupororullia ja jälkkäriksi omenahyvettä ja ai että tuli hyvää! Tein savupororulliin helpon ja nopean täytteen: sekoitin ruohosipulituorejuustoon vähän turkkilaista jogurttia, ripottelin joukkoon älyttömästi tilliä ja kas siinä oli herkullinen kastike. Sitten vaan kasviksia pöytään ja savupororouhetta mukaan – niin helppo ja hyvä arkiruoka!

Piika otti kävelyharjoittelussaan lähes kirjaimellisesti valtavia harppauksia. Tähän mennessä neiti on painellut menemään konttaamalla, mutta nyt kiinnostus kävelyä kohtaan on hetkittäin voittanut konttaamisen. Neiti osaa jo seistä. Ja sotkea. Meidän huushollimme näyttää välillä siltä, että Weasleyn kaksoset olisivat muuttaneet meille, vaikka ihan vaan yksi kappale taaperoita on havaittu tutkimusretkillään.

Vaikka ripaus arkea pääsi reunustamaan viimeisiä kesäloman päiviä, oli ihanaa viettää aikaa yhdessä koko perheen voimin. Ja nyt jo alkannut arki. Merimies on palannut vanhempainvapaalta töihin, minä olen päässyt ihan uuteen toimistoon (en suinkaan vaihda työpaikkaa, vaan töissä vaihtuu osoite) ja tietenkin lapsi on aliottanut päiväkodissa.

Yksi erityisen kiva hetki oli se, kun juhlistimme ensimmäistä päiväkotiin tutustumispäivää niinkin hurjasti kuin käymällä kahvilassa. En edes muista, koska olemme käyneet porukalla ihan vaan kahvilla, joten tämä hetki oli ihana.

Meillä oli todella kiva kesäloma. Vietimme paljon aikaa yhdessä, ja se teki meidän loma-ajastamme erityisen mukavan. Mutta syksy ja arki ovat ihan kivoja nekin. Lue kesälomamme vaiheista: ensimmäinen viikko, toinen viikko ja kolmas viikko.