On taas vuosikoosteen aika. Minusta on ihanaa käydä läpi päättyneen vuoden tapahtumia ja tallentaa sekä hyvät että vähemmän hyvät muistot mieleeni. Vuosi 2024 oli yhdellä sanalla kuvailtuna mullistava – suurin osa vuodesta kului minun kohdallani vaappuen ja vatsaa kasvattaen, mutta suurin juttu meidän perheessämme oli luonnollisesti peikkotyttömme syntymä.
Vuosi vaihtui Äkäslompolossa, josta palasimme uudenvuodenpäivänä Pietarsaaren kautta Turkuun. Koti-ikävää lievitti se, että Turussa oli ihan kunnon talvi ja pakkaset. Tammikuussa jännäsin presidentinvaaleja, helmikuussa söin laskiaispullia ja runebergintortuja, ellen sitten ollut koiran kanssa ihailemassa talvista lähimettää. Maaliskuussa täytin vuosia, katsoin Napoleonin parhaassa merimiesseurassa ja nautin raskauden toisesta kolmanneksesta.
Huhtikuussa lyllersin kasvava vatsa edessäni kevään merkkejä etsien ja kävin tyhjentämässä Marin vauvatarvikevaraston. Normaalisti tähän aikaan vuodesta olisimme retkeilleet ja reissanneet, mutta nyt pitemmät matkat saivat jäädä odottamaan. Pietarsaaressa sentään kävimme, ja vappua vietimme Hiittisissä.
Toukokuussa tuskailin hellettä – olin toivonut, ettei raskauden viimeisinä viikkoina ehtisi olla ihan hirveän kuumaa, mutta Turku päätti toisin. Raskausvapaani alkoi, mutta aloin olla helteiden ja ihan valtavan raskausvatsani kanssa sen verran väsynyt, että päivät menivät lähinnä vauvanvaatteita pyykäten ja koiralenkeillä vaappuen. Kesäkuussa pääsin osallistumaan aivan ihaniin häihin Hangossa (terkut upealle parille). Pitkästä aikaa kävin Ett Hem -kotimuseossa. Vietimme ensimmäisen kaupunkijuhannuksen ehkä koskaan, sillä laskettu aika alkoi olla likellä – kävimme kaffella Villa Kuuvassa ja kiertelemässä Kuuvannokassa.
Heinäkuussa hän sitten viimeinkin saapui, kun oli saanut tarpeeksi kauan muhia äitinsä vatsassa. Olo oli epätodellinen, kun pitkän odotuksen jälkeen sain peikkotytön viimeinkin syliini. Heinäkuu meni pitkälti sohvan pohjalla imetystä yrittäen ja telkkari taustaäänenä (ale on rea, kesä on sommaren tuli tutuksi). Elokuussa odotin jo syksyä, mutta vielä riitti Turussa helteitä. Aika vierähti piikaa ihmetellen.
Syyskuussa lähdimme pohjoista kohti – ensin pysähdyimme Pietarsaaressa, ja tästä lähdimme kohti Äkäslompoloa viettämään piikan ristiäisiä. Piika sai meidän mielestämme kivan nimen (jotain vanhaa ja jotain suvusta), ja ristiäiset menivät oikein hyvin. Äkäslompolossa ollessamme kävimme piikan kanssa ensimmäistä kertaa retkillä – Kesänkijärven kierroksella, Kellostapulissa, Kukaksella ja Varkaankurussa. Ennen Turkuun paluuta pysähdyimme tietenkin Pietarsaaressa uudemman kerran ja pyörähdimme mutkan Fäbodassa ja ihan kylillä kahvilla.
Lokakuussa oli aika aloittaa halloween-fiilistely. Rakastan nimittäin halloweenia! Kävimme Halikossa kurpitsapuistossa ja Rikalan linnamäellä. Nautin syksyn väreistä ja viileydestä, ja kun marraskuu alkoi, Turussa satoi ihan vähän lunta. Marraskuun yksi kohokohdista oli päiväreissu Fiskarsin ruukkikylään, mutta parasta oli aloitella jouluvalmisteluja yhdessä äidin kanssa – äitini tuli moikkaamaan piikaa ja koiraa.
Joulukuu oli ihana. Tai oikeastaan aika uuvuttava, sillä piika teki hampaita, joten itkua riitti. Mutta sain viettää koko joulukuun Äkäslompolossa. Katselin revontulia, hehkutin pakkasia ja olin onnellinen lumituiskussa. Kävimme koko perhe Kuerilla ja valmistauduimme piikan ensimmäiseen jouluun. Kyllä vaan kotona on hyvä olla.
Vuosi 2024, olit aivan hyvä. Emme käyneet Italiassa tai viettäneet juhannusta Nötön saarella, mutta vuosi antoi meille jotain ainutlaatuista: meistä tuli perhe.
Vastaa