JOKIVARRESTA

Olen mitä ilmeisimmin saavuttanut elämässäni sen pisteen, että aika menee kuin siivillä. Toisin sanoen minusta on tainnut tulla vähän keski-ikäinen. Mutta sama se sille, aika rientää, kun on kivaa tai näin ainakin sanotaan. Vuodesta 2022 jäi päällimmäisenä mieleen hääpäivämme lokakuussa, vuosi 2023 oli kokonaisuudesssaan aika rauhallinen. Jos nyt oikein osaan laskea, nyt tuli 10 vuotta Turussa asumista täyteen.

Vuosi 2023 käynnistyi Turussa Taru sormusten herrasta -maratonilla. Tammikuun paras juttu oli ehdottomasti ystävien näkeminen Oulussa viikonlopun verran. Helmikuussa nautimme merimiehen ja karvareuhkan kanssa talvesta; mieleeni ovat jääneet Marttilan ja Paimion luontopolut, jotka näyttivät satumaisen kauniilta pumpulinpehmeän lumipeitteen alla.

Maaliskuu on yksi lempikuukausistani! Rakastan kevättalven tunnelmaa, valoja ja kontrasteja. Olen syntynyt maaliskuussa, joten tituleeraan itseäni kevättalven lapseksi. Maaliskuussa sieluni ja sydämeni meni kevyesti murskaksi, kun legendaarisesta På spåret -sarjasta tehdyssä suomalaisversiossa ensimmäisessä jaksossa vierailleet kisailijat puhuivat lappalaisista ja phoroista, koska kyllähän peräpohjolan murteissa hoo tungetaan ihan mielivaltaisesti joka paikkaan. Opiskelin aikoinaan kielitieteilijäksi, joten voisin höpöttää murreasioista tuntitolkulla, mutta arvelen, että se kiinnostaa suurinta osaa ihmiskunnasta ehkä yhtä paljon kuin kilo poronpapanoita nenän edessä.

Poronpapanoista puheen ollen pääsiäisen vietimme Äkäslompolossa lumikenkäillen, tulistellen, Kuerilla ja Kukaksella haahuillen, poroja ruokkien ja ihan täydellisistä keväisistä päivistä nauttien. Huhtikuussa tuli möngittyä paljon ulkona Savojärven kierrosta myöten, mikä ei taida yllättää ketään, mutta pitäähän nyt sinivuokkoja ja valkovuokkoja ja auringonlaskuja ihailla niin paljon kuin mahdollista! Jok’ikinen kevät aivoni menevät ihan solmuun kevätseurannan myötä.

Sitten tuli ihana toukokuu eli kuukausi, jolloin fiilistelin jääkiekon MM-kisoja ja Euroviisuja (mikä armoton Lortsu-ärsytys painoikaan viikkoja) ja lisäksi rakastuin Milanoon, jossa kävimme toukokuun ollessa näteimmillään. Kauneutta, historiaa, kulttuuria ja uskomattoman hyvää ruokaa ja viiniä – olin sen verran Milano-huumassa, että kirjoitin kolme blogipostausta reissustamme (pintaraapaisu, ensimmäinen ja toinen päivä). Myös kevätreissu Pietarsaareen oli erinomainen idea, ja Reijon reitti oli todella kiva retkireitti!

Kesäkuu oli ihana. Niinkin jännittävä tapahtuma kuin ihan vaan lähimetän kallioilla istuskeleminen koira kainalossa oli lempipuuhaani. Tein myös ihan järkeviäkin asioita, kuten lähdin tapaamaan ystäväporukkaani Kokkolaan (seuraa tärkeä tiedotus: kävin ihan elämäni ensimmäistä kertaa värianalyysissä ja sain kuulla olevani syksy). Vietimme merimiehen ja spanielin kanssa perinteiseen tapaamme juhannusta Nötön saarella, joka on kerta toisensa jälkeen jaksaa ottaa meidät lempeästi ja lämpimästi vastaan. Tuska oli jälleen yksi vuoden kohokohdista (GOJIRA!), mutta samalla reissulla oli ihana käydä pitkästä aikaa Ateneumissa.

Heinäkuussa oli vuorossa kesän kohokohta, kesälomareissumme. Kävimme patikoimassa Keimiötunturilla Muoniossa ja Aakenuksella Kittilässä ja jatkoimme matkaamme Kilpisjärven kautta Norjan puolelle Skibotniin. Hengenin putouksella ja Svartebergetillä olisi voinut viihtyä pitempäänkin, mutta lähdimme vähitellen valumaan Kuerlinkkojen kautta Purmon Ilveskiveä kohti.

Elokuussa odotin vuosisadan myrskyn saapumista, mutta ainakin meidän asuinpaikassamme kokonaista yksi puu taisi kaatua. Reissu ystävän kanssa Vaasaan piristi loppukesää. Elokuuhan on käytännössä jo syksyn esikuukausi, joten olin aivan onneni kukkuloilla ilmojen viiletessä ja iltojen pimetessä. Syyskuussa lähdin ruskaretkelle kotimaisemiini, ja kyllä jänkällä tarpominen muutaman päivän ajan teki sekä sielulle että ruumiille hyvää. Merimies yllätti vuosipäivänämme järjestämällä meille ihanan viikonlopun Mustion linnassa, ja samaan syssyyn kävimme vielä Korpuddenin suunnilla.

Rakastan lokakuuta. Usvaiset aamut ja aavemaiset illat ovat minusta parasta runoutta. Koiran kanssa tuli eräänkin kerran vain ihailtua lähimetän maisemia, joskin ystävän kanssa kävimme myös Louhisaaren kummituskierroksella (suosittelen!). Kävimme merimiehen kanssa Tallinnassa, joka yllätti minut positiivisesti – ensimmäisen kerran kävin Tallinnassa joskus kivikaudella, eikä silloin minulle jäänyt kuvaa näin hurmaavasta ja viehättävästä pienestä kaupungista. Haaveilen jo vähän Tallinnan joulumarkkinoista. Tallinnasta kirjoitin kahteen otteeseen, tunnelmapaloja ja vinkkejä.

Marraskuu on minun universumissani käytännössä joulun esikuukausi, joten päästin siekailematta joulusekoiluni valloilleen merimiehen suureksi iloksi. Kävin myös risteilyllä ystävien seurassa, mutta marraskuu meni muuten lähinnä kynttilöitä poltellen ja joulua odotellen. Joulu vierähti tänä vuonna merimiehen perheen luona Pietarsaaressa, ja välipäivinä suuntasimme vastaanottamaan uutta vuotta kotimaisemiini Äkäslompoloon.

Vuosi 2023 oli aivan miellyttävä kokonaisuus. Yhdessä olemista tärkeiden ihmisten kanssa, koiran rapsutusta, luontohetkiä ja elämyksiä – se on minusta aivan oivallinen yhdistelmä.